Kirjoittaja zen » 04.07.2017 23:09
ART NICHOLSON
"Hmm."
Art mietti pienen hetken, ennen kuin vastaisi mitään Greyn kysymykseen. Nuorempi mies oli kyllä tullut yllättävän tottelevaisesti luokse, mikä toi mieleen hyvin koulutetun koiran - pelkkä mielikuva toi Artille kylmänväreet, olihan se hieman harvinaisempaa, kun jokin erottuvista näytti tulevan tutkijan luokse näin luottavaisin mielin. Varmasti olisi eri ääni kellossa, jos kyseessä olisi eri henkilö kuin Art, eihän hän mikään täyspäiväinen tutkija ollut, apulainen vain. Kädet hakeutuivat takaisin valkoisen tutkijantakin taskuihin, ja mies nosti toisesta taskusta avainnipun, josta sitten irroitti kiertämällä yhden avaimista erilleen muista ja laittoi avainnipun takaisin taskuun. Art hieman sipaisi tummia hiuksiaan sivummalle silmiensä edestä, eihän sitä nyt sopinut hiukset aina silmien edessä oleskella - ehkä antaisi ammattimaisemman kuvankin näin.
"Kipaise puolestani lukitsemassa yksi ovi", hän sanoi ja ojensi kätensä antaakseen avaimen Greylle. "Perimmäinen varasto alakerrassa."
Artilla oli suunnitelmissa tehdä vielä pieni kierros tässä samaisessa, toisessa kerroksessa - ei olisi lainkaan pahitteeksi, oltiinhan kuitenkin matkalla ruokalaan ja kun nyt täällä oltiin, mikäpä sitä estäisi. Grey oli tarpeeksi luotettava ihminen, oli erottuva tai ei, joten Art antoi hyvillä mielin avaimen hänelle. Saisi sulkea varaston ovia useamminkin.
Art näki sivusilmällä vilkaistessaan vieressään seisovan Rosen kovin hiljaisena, eihän naisella takuulla mitään sanottavaa olisikaan tähän väliin. Rose ei vaikuttanut ihmiseltä, joka lavertelisi Artin työskentelytavasta kenellekään muulle.
LUKAS
Vaikka Marcella oli juuri sanonut jotain yllättävän tarkoituksellista ja jopa merkittävääkin Lukaksen itsetunnon kannalta, poika vain katsahti häntä epäluuloisesti, miltei tiputtaen kädessään olevan lääkepakkauksen hämmennyksestä. Lukas kuitenkin siirsi katseensa hetkeksi alas hieman ujon oloisesti ja laittoi pienen pussin lääkkeitä maastokuvioisten housujensa reisitaskuun. Melkein tavaksi tullut, mutta ehkä sillä hyötyisi vielä jotain - ajatuksenjuoksu oli jo sen verran sumentunut, ettei Lukas itsekään tiennyt, mitä tarkalleen teki ja miksi. Olo tuntui silti ihmeellisen hyvältä, ja yöllinen pahoinvointi ja päänsärky tuntui hyvin kaukaiselta ajatukselta. Mieleen jäi maininta siitä, kuinka hyvä ihminen Lukas toisen mielestä oli - tuntui lämpimältä tietäessä, että edes joku välittäisi hänestä tässä laitoksenromussa.
"Tekisikö hyvä ihminen näin?" hän kysyi kykenemättä pidättelemään karheankuuloista nauruaan ja heitti juuri lattialta nostamansa lääkepipetin kohti Marcellaa, esittäen kuin tekisi sen kaikella mahdillaan. Aika surkeastihan se lensi, eikä tuskin edes kukaan tuntisi mitään moisen osuessa. Marcellan seurassa oli paljon, paljon siedettävämpää kuin kenenkään muun, ja sen varmasti myös näki Lukaksen käyttäytymisessä. Pelkkä kellertävävaloinen varastokin alkoi hämärtyä pojan mielessä kotoiseksi toisen kanssa.
Viimeksi muokannut
zen päivämäärä 06.07.2017 00:14, muokattu yhteensä 3 kertaa