Pinsettien napsuttaminen oli hauskaa ja toi tunnelmaa bileisiimme. Bileet olivat kuitenkin aika tylsät, kun niissä oli vain me kaksi. Harmikseni musiikki loppui Lukaksen ottaessa pinsetit minulta, alkaen itse napsuttamaan niitä, mutta lopetti sen kuitenkin liian pian. "Hanki ite paremmat soittimet jos noi ei kelpaa", sanoin valittavalla äänelläni. Yritin aina olla kohtelias vieraille, ja siksen joutunut käyttämään sitä äänenpainotusta kuin harvoin. Tajusin etten ollut tänään ollut kovinkaan kohtelias vieraille, Greylle olin sanonut etten pitänyt hänestä suoraan ja Lukas... tuskin oli kovin kohteliasta vetää häntä vetämään jotain lääkkeitä varastoon? Ei Lukaskaan tosin kohtelias ollut, nipistäessään minua yhtäkkiä poskeen. "Au", sanahdin hieroen kädellä poskeani. "Miks sä noin teit?" kysyin, yrittäen pitää kasvoillani mököttävän ilmeen, mutta epäilemättäkin Lukas huomasi kuinka pahasti yritin naurua pidätellä.
Huoneen pahaan hajuun ja keltaiseen valoon alkoi jo tottumaan, enkä enään niihin kiinnittänytkään huomiota lainkaan. Siellä haisi oikeastaan yhtä pahalle kuin sellissäni, jota en tosin halunnut miettiä sillä hetkellä sekuntiakaan. Koko erottuvaksi muuttuminen oli täyttä multaa, ja tekisin oikeasti mitä vain ollakseni normaali. En voinut sille kuitenkaan mitään, että oikeasti nautin pitää hauskaa jonkun lähes ikäiseni kanssa, viettäessäni viime vuodet jutellen vain aikuisille.









