Raine Malcalm
"Ehkä voisi olla hyvä, jos söisin ruokalassa. Että ei tännekään jäisi koko päiväksi, mutta jos viitsit niin tarvitsisin hieman tukea tai jotain mistä pitää kiinni...etten kaadu" Oprah sanoi ponnistautuen pystyyn omin avuin ja tämä pisti painonsa jalkojensa varaan. Sen jälkeen hän käveli - tai pikemminkin yritti kävellä luokseni. Hänen jalkansa selvästi tärisivät, tuntui oikeastaan pahalta katsoa häntä siinä kunnossa.
"Niin vähän arvelinkin. Voit ottaa minusta tukea," sanoin tarttuen hänen oikeaan käteensä ja kumarruin hieman että voisin sujauttaa sen niskani yli, jonka jälkeen aloin saattamaan häntä käytävän päähän.
"Onko kaikki muut jo syömässä?" kuulin naisen kysyvän samalla.
"Eivät kaikki, mutta osa on jo käynyt. Et varmasti ole ainut joka menee hieman myöhempään syömään."
Käännyin porraskäytävää kohti ja autoin naisen portaita alas ensimmäiseen kerrokseen, ja kävelimme taas kunnes saavuimme ruokalaan. Sivusilmälläni huomasin nurkassa istuvan 2 nuorta, tämä ongelmalapsi Lukas josta oli ollut puhe aiemmin, sekä päätutkijan nuori tyttärentytär jonka perään Grey oli pinkaissut vain hetkiä sitten. En kehdannut vain jäädä siihen seisomaan joten autoin Oprahin linjaston luo. "Onko käsissä sen verran voimaa että saat otettua ruokaa itse?" kysyin laskien hänen kätensä takaisin alas.