Oli ihan mukavaa kuulla, että Grey tulisi kanssani ruokalaan, vaikkakin vain seuraksi. Olinhan tosin käynyt syömässä yksin monet kerrat, mutten kertaakaan tässä asemassa, erottuvana. Lähdimme kulkemaan ruokalaa kohti, kulkien ensin portaat alas ohittaen muutamia ihmisiä matkalla. Saapuessamme päämäärämme katsoin ensin olevamme kaksin, mutta pian huomasin nurkkapöydässä nukkuvalta näyttävän pojan. Huonosti nukuttuja öitä vankilan kovissa metallisängyissä kenties?
Katseeni siirtyi pöytään, jossa kaikki oli tänä aamuna tapahtunut. Ruuat siitä oltiin viety jo pois, ja paikka näytti muutenkin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Käänsin mielenkiintoni ruokalinjastoon, josta nappasin kolmioleivän ja omenan - ei vettä tällä kertaa. Kiitos Greyn, halusin antaa mahdollisuuksen myös tuolle pojalle nurkkapöydässä, joten kävelin pöydän luo viitaten Greytä seuraamaan.
"Oothan sä vielä elossa?" kysyin pojalta vetäessä tuolin itselleni poikaa vastapäätä. Vaikken pojan kasvoja nähnytkään, vaikutti tuo ruumiinrakenteelta ikäiseltäni. Kauankohan poika oli laitoksessa ollut, ja mitenköhän hän edes oli tänne päätynyt? Samaa mietin myös Greystä. Grey ei ollut voinut tehdä ainakaan mitään pahaa, olikohan hänkin vain vahingossa tehnyt jotain pientä, kuten minä leijuttamalla vettä?







