Ei verta väkevämpää

[Benkku]

Raine Malcalm

Kaadoin kuumaa vettä teekuppiin ja laitoin teepussin likomaan. Pitäisi kai ihan juuri mennä hakemaan Tori... mutta onkohan hän vieläkin vihainen? En kyllä vieläkään ymmärrä miksi hän niin riutaantui... ja mistä? Ihan kuin hänellä olisi ollut paksu kuori kaiken tämän puolen vuoden ajan... joka lopulta karisi pois. Pidin hänestä kyllä paremmin hänen entisenä itsenään. Hörppäsin viimeiset teet pois ja nousin ylös. 'Jaa-a... pitäisi varmaan hakea se entinen sateenkaari sieltä huoneestaan..' Vein astiat tiskialtaan viereen ja käännyin ovelta portaikkoa kohti. Laskeuduin toiseen kerrokseen ja suuntasin Torin sellille.
Koputin oveen ja avasin sen hiljaa "Tori, minä vain," lopetin huomattuani Julianin hänen kanssaan, "..Ai, hei Julian. Oliko teillä jotain tärkeääkin? Tutkimukset alkavat ihan juuri."

Zach Hayes

Tyttö vaipui vain entistä enemmän syliinsä. "Hei, kuulitko?" lähestyin häntä hitaasti ja pysähdyin pöydän eteen. Kumarruin tömistäen käteni alas pöydän pinnalle. "Vai pitääkö minun ottaa voimakeinot käyttöön?"

[Fayilien]

Nova Sayoko

Aamiaisen nautittuaan Nova alkoi valmistelemaan lähtöään tutkimuksiin. Hän kuivasi vielä hieman kosteat hiuksensa ja sitoi ne taakse tiukalle ponnarille. Hän teki pikaisesti tumman silmämeikin ja laittoi huulilleen miltein mustaa huulipunaa. Tumma meikki loi kontrastia hänen vaalealle iholleen. Suihku oli tehnyt hänen olostaan virkeämmän ja aamiainen oli vienyt huimauksen tiehensä. Mieliala oli huomattavasti parempi ja hän alkoi lämpenemään ajatukselle, ettei päivästä tulisikaan niin huono kuin hän oli kuvitellut.

Nova poimi mukaansa muutamia tarvikkeita kuten vihkon ja kynän muistiinpanoja varten sekä pieniä näyteputkiloita ja ruiskun. Hän poistui huoneestaan oleskelutilaan, ja etsi katseellaan Lukasta. Sohvalla oleili jokunen erottuva, mutta yksikään heistä ei ollut Lukas. Hän laskeutui portaita alas toiseen kerrokseen ja pujotteli tiensä kohti Lukaksen selliä, jonka ovi oli jäänyt hieman raolleen. Hänen epäilyksensä kävivät toteen, kun hän sai huomata sellin olevan tyhjillään. Eihän poika hänen neuvojaan kuuntelisi, tämä oli arvattavissa. "Okei. Ehkä hän on yhä ruokalassa", Nova huokaisi ja palasi takaisin käytävään.

Ruokalasta kantautui puheensorinaa, joka sai Novan toiveikkaaksi. Hän astui ruokasaliin ja tähyili sen perällä olevaan pöytään, jossa istui joku. Nova tunnisti hänet Yekaterinaksi. Tämän seurassa oli poika, joka oli osa laitoksen henkilökuntaa. Lukasta ei näkynyt missään. 

Juuri kun Nova astui ulos ruokalasta, hän kuuli äänen varastosta. Se kuului Lukakselle, siitä ei ollut epäilystäkään. Hän ei pystynyt erottamaan sanoja mutta äänensävyssä oli jotakin outoa. Mistä oikein oli kyse?

Nova juoksi välittömästi varastolle, jonka ovensuussa seisoi nuori tyttö. Hän oli Marcella, professori Hanzel Callowayn tyttärentytär. Sisällä varastossa oli kaatuneita laatikoita, joiden tavarat olivat paiskoutuneet ympäri lattiaa. Lukas seisoi tavaroiden keskellä tarraten Greyta paidasta. "Mitä täällä tapahtuu? Lukas?"

[Camile]

Rose Collins

Hetken päästä Art kääntyi hymyillen minuun päin asettaen etusormensa huuliensa eteen kaiken järjen mukaan yrittäen viestiä, että pysyisin hiljaa asiasta tai että olisin hiljaa, olin kuitenkin lähes varma, että kyse oli ensimmäisestä vaihtoehdosta. Oliko asia kuitenkin sellainen, mitä Art ei olisi saanut tehdä vai miksi se oli pidettävä salassa, vaikken tulisi sitä kuitenkaan kennellekkään kertomaan. Artin ele sai kuitenkin hymyni suurenemaan, vaikuttihan tuo nyt hieman hassulta elehtiä kyseisellä tavalla. Art kääntyi toiseen puoleen portaista ja seurasin hänen esimerkkiään tutkien paikkaa samalla päästäen hiljaisen haukotuksen. "Tässä kerroksessa sijaitsevat myös tutkimushuoneet. Löydät kyllä tarvittaessa oikean tutkimushuoneen itsekin, ovesta ei voi erehtyä" Art kertoi rauallisesti. Yritin löytää katseellani tutkimushuoneita, mutta en löytänyt mitään siihen viittaavaa ovea, sen sijaan kerroksesta löytyi paljon muita ovia, luultavasti muita huoneita, olinhan minä aikaisemmin nähnytkin, kun johonkin huoneeseen meni henkilöitä. Nyökkäsin tälle, vaikken uskonutkaan että hän huomaisi. "Mutta jos et löydä oikeaa paikkaa jota etsit, kollegat varmasti auttavat. Laitos on isompi, miltä näyttää." Hän jatkoi kertomista. "Laitos ei tosiaan vaikuta kovin isolta" Pohdin ääneen. "Alhaallahan on ruokala ja niinkuin juuri sanoit niin varastot, onko siellä muuta? Rakennuksessahan on vain kolme kerrosta?" varmistin ystävällisesti. Ylhäällä oli sitten työntekijöiden huoneet, yritin vielä muistella mitä kaikkea kuski oli minulle ehtinyt kertoa, mutta asiaa oli tullut yhdellä kertaa niin paljon, että en enää ollut edes varma kaikesta. Täällä kuitenkin vietettyäni tarpeekisi kauan aikaa oppisin varmasti.

[Sierra]

Julian Schwarz

Tori kertoi voimastaan, ja kertoi tilanteen olevan kiusallinen sen jälkeen, koska hänen kuvailunsa ei ollut hänen mukaansa mitään parasta. Ja totta puhuen, minunkin oli hiukan vaikea ymmärtää, mutta sain sentään paremman mielikuvan Torin voimasta.
Olin avaamassa suutani puhuakseni, kunnes suljin sen taas kuullessani jonkun koputtavan oveen. Pian, Raine avaa oven ja tervehtii Toria. Huomattuaan minutkin, hän tervehti myös minua. Hän kysyi keskeyttikö jotain, kertoessaan samalla että Torin tutkimukset olisivat alkamassa pian.
"Ei se mitään, et keskeyttänyt mitään erityisen tärkeää. Jos kerran Torin tutkimukset alkavat, minun olisi varmaankin paras lähteä," kerroin, ja nousin ylös penkiltä, jääden odottamaan jotta toinen heistä sanoisi jotain.

[tinyshycreature]

Yekaterina || Nuorukainen säpsähti hieman, tiedostaen unisessa tilassaan miehen korottaneen ääntään tai tulleen kenties lähemmäksi. Kummin päin tahansa, neiti ei erityisemmin reagoinut, ainakaan sanallisesti. Hän käpertyi yhä tiukemmalle kerälle, tuntien äkillisesti pienen hermostuneisuuden ja pelon välähdyksen kaiken väsymyksensä seassa. Nämä epämiellyttävät tunteet saivat Katenkan hieman tiedostavampaan tilaan, jolloin hän kuuli ruokalatyöntekijän kysymyksen.
“Painu muualle”, neiti sihahti hampaittensa välistä, raottaen silmiään ärtyneenä. Hänen kätensä puristuivat vaistomaisesti nyrkkiin ja nainen tunsi lihastensa jännittyvän vähäsen, tiedostaen yhä enemmän ja lähestyen täydellistä valvetilaa. Katya oli täysin valmis puskemaan miehen raivokkaasti lähintä seinää kohden voimillaan, jos olisi pakko - hänen epävarma ja pelokas mielentilansa voisi muuttua nopeasti todelliseksi aggressioksi ja vihamielisenä nuorukainen oli usein voimakkaimmillaan.
Toisaalta tällöin hänen voimansa olivat osittain naisen kontrollin ulkopuolella. Hän tuskin pystyisi luomaan sopivia gravitoneja työntekijän haavoittamiseen ja lopputuloksena syntyisi todennäköisimmin vain sotkuinen, runnottu ruokala. Eikä Katya edes enää tiennyt, mihin hän kykeni. Laitoksen tutkimustyö oli toisinaan vienyt hänen voimansa, joskus palauttanut ne ja niin edelleen. Tajuttuaan omien voimiensa epäluotettavuuden, Katenkan silmät rävähtivät auki ja hän nousi ylös hoippuen, koettaen lähteä raahaamaan väsynyttä kehoaan ulos ruokalasta. Naisen liikkeet olivat verkkaiset, mutta määrätietoiset. Hänen pitäisi päästä muualle.


//tuntuu semisti autohitilt ku en oota et vastaroolija tekis mitää (((anteeks pls dont kill me)) et jos zach ny tekee jotain enneku katya ehtii liikkumaan tms. ni unoha tost roolist ylimääräset :S also oon iha ruosteessa ku oon semi väsynykfslskfkgoe end me pls

[Benkku]

Zach Hayes

Huokaisin syvään. Minun pitäisi palata töihin, ei minulla ole aikaa pienen paimitsemiseen. Odotin jokunen aika hiljaa, yritin miettiä mitä tekisin asialle. Yhtäkkiä tyttö nousikin ylös ja rupesi hoipertelemaan käytäviä kohti, iloiseksi yllätyksekseni. No siinäpä ei mennyt kauaa. Pyyhin vielä liinalla tämän pöydän missä brunetti muutamia sekunteja sitten istui. En sanonut tälle mitään, koska en nähnyt syytä siihen. Kunhan vain häipyisi torkkumaan jonnekin muualle, niin ei olisi enää minun ongelmani.

//En vielä taida roolata Rainella, ootan ensin Raimon roolausta >:3

[Raion]

//Aaaw Banaani :"3

Tori Razton

Hetken kiusalisuuden jälkeen kuulin että oveen koputetaan ja avataan hiljaisesti. "Tori, minä vain," ai se oli vaan Raine, en ole iloinen hänen tulostaan vaan ehkä enemmän todella vihanen. Hän kertoi vaan että tutkimukset alkavat pian, ei kiinnosta yhtään mennä leikkimään jotain rottaa jota pitää tutkia niin mielenkiintosena.
"Ei se mitään, et keskeyttänyt mitään erityisen tärkeää. Jos kerran Torin tutkimukset alkavat, minun olisi varmaankin paras lähteä," Juliankin oli lähössä, mitä hän mahtaa ajatella että en osannut selitää kykyäni? "Ai hei Raine..." sanoin tosi masentuneen vihasella äänellä ja jatkoin "Pitää taas alkaa leikkimään ilosta puoltani kun 'herras' mies on paikalla" aloin pientä piikitelyä tekeemään kun Raine alkoi ärsytää "Mut Julian, oli kiva jutella" sanoin nopeasti asiani ja nousin ylös odotamaan seuravaa siirtoa kohti kivuliaasen tuntematomaan.

[Wind]

Grey Rivaille

Grey katsoi, miten Marcella otti hieman huteria askelia kohti ovea. Hänen epäilyksensä kasvoi hieman, mutta päätti olla sanomatta mitään. Ei koko asia oikeastaan kuulunutkaan hänelle ja parempi vain oli olla sekaantumatta asiaan pahemmin. Häneen oli kohdistettu vielä pienenmoinen jännittyneisyys niiltä, jotka tiesivät hänen olleen eristyksessä tai olleet paikalla hänen kulkiessaan ympäri laitosta vartijat perässä varmuuden takia, eikä hän nyt halunnut tehdä sitä pahemmaksi kerran kun asia oli nyt pääosin vaiennut.

Kaatuvan laatikon ääni kuitenkin käänsi Greyn katseen Lukakseen. Tämä oli kumonnut yhden laatikon todennäköisesti hänen kiusakseen kerran kun hän oli alkanut siivoamaan noin vain. Mutta se ei ollut hänen suurin huolenaiheensa, vaan se, kun Lukas otti hänen kauluspaitansa etumuksesta kiinni eikä nyt niinkään hellästi sitä tehnyt. Raine oli ollut aikalailla oikeassa, ongelmalapsi tämä oli. "Mitä sinä esität, yhtä heistäkö?" poika kysyi. Kuinka paljon vihaa voi mahtua noin pieneen ihmiseen äskeisistä päätellen?

Grey ei ehtinyt vastata Lukakselle mitään kun kuuli naisen äänen ovensuusta. Tulija oli Nova, yksi laitoksen tutkijoista. Hän ei kuitenkaan tästä tällä hetkellä välittänyt. Hän nosti kätensä ja irroitti hellästi Lukaksen käsien otteen paidastaan. Mutta sinä hetkenä hän tunsi, miten virta vihaa tuli häneen. Hän päästi Lukaksen käsistä irti niin nopeasti kuin hänen oli mahdollista katkaistakseen kosketuksen ja astui taaksepäin. Lääkkeiden vaikutus oli lakannut ja hän pystyi käyttämään kykyään. Hänen onnekseen Lukaksen vihaa ei ollut siirtynyt mitenkään paljoa.

Grey puraisi huultaan pelon ottaessa valtaa ja rauhoittaakseen juuri tulleen vihan. "En yritä esittää mitään. Teen vain sen, mitä minua pyydettiin tekemään," hän vastasi Lukakselle. Hänen pitäisi päästä varastosta pois pikimmiten. Hän tulisi myöhemmin katsomaan, laittoiko Nova ovea lukkoon tai siivosiko joku varastoa. Mutta nyt hänen rauhallisuutensa oli rikkoutumaisillaan, jos hän ei pääsisi pois tilanteesta. Tilanne oli aina tämä kyvynsä käytön jälkeen, lukuunottamatta pulssin tekoa. "Siivoan tämän myöhemmin," hän sanoi Novalle ohittaessaan tämän. Hän rupesi kävelemään ripeästi hieroen kättään kohti huonettaan huomaamatta varaston lähellä olevaa Marcellaa.

[zen]

LUKAS

Aika tuntui miltei pysähtyvän, kun Lukas havahtui ovensuusta kantautuvaan ääneen. Sivusilmällään varaston kellertävässä valaistuksessa hän näki paikalle saapuneen Novan, joka piti käsissään tutun näköistä vihkoa ja jonka meikki teki persoonasta aiempaa räväkämmän näköisen, vaikka sopikin yllättävän hyvin naiselle - Lukaksen keskittyminen herpaantui hetkeksi niin, ettei hän edes kiinnittänyt enää kaikkea huomiotaan Greyhyn, vaikkei katsettaan pois siirtänytkään. Lukas ei tiennyt, mitä oli edes tekemässä tai miksi, muttei voinut enää perua mitään; sama se jatkaa samalla radalla, hävettäisihän se pyytää anteeksi, vaikkei sitä poika todellakaan tekisi missään tapauksessa. Tuntui vain pahalta edes nähdä Grey tässä tilassa, vaikka hyvin uusi tuttavuus olikin.

Grey otti hellästi mutta tiukasti selvästi pituudeltaan lyhyemmän pojan käsistä kiinni, joten painostuksen alla Lukas irroitti otteensa paidasta ja havahtuikin yllättäen siihen, kuinka mies päästi käsistä irti ja perääntyi mitään sanomatta. Lievä hämmennys täytti Lukaksen mielen - mitä hän teki väärin? Ei mitään yliluonnollisia sähköiskujakaan käsistä pitänyt tulla, ei kai kenelläkään sellaista voimaa voinut olla?
Lukas astui myöskin askeleen taaksepäin ja tuntui jo unohtavan muiden kuin heidän kahden läsnäolon varastossa. Olo tuntui selvästi rauhallisemmalta, seesteisemmältä - toisaalta se oli myös lääkkeiden aiheuttamaa tunnetta, tullen takaisin esille tilanteen jälkeen. Ei olisi pitänyt ottaa niin montaa, ihan liikaa, ajatukset tuntuivat edelleen sumuisilta. Olo ei ollut kuitenkaan kuten yöllä, sillä päänsärky ja tavanomainen pahoinvointi olivat tipotiessään.

Grey sanoi jotain, mikä ei kantautunut Lukaksen korviin saakka, niin kaukaa tulevalta ja tuntemattomalta ääni kuulosti, kuin ei olisi ennen toisen ääntä kuullutkaan. Pojan silmiin Grey vaikutti hätäisemmältä kuin aiemmin, ja lähti poistumaan paikalta yhtä nopeasti kuin oli tänne tullutkin.
"Hei?!" Lukas kerkesi huudahtamaan, kun lähti itsekin ovea kohden; pari juoksuaskeleen jälkeen hän horjahti, mutta piti tasapainonsa silti kiitettävän hyvin, ja jatkoi matkaansa pikaisesti.


//errr en jaksa lukee läpi nii älkää välittäkö jos on huonompaa tekstiä

[Cia]

Marcella Calloway

Vaikka bileet olivatkin ohi, katsoin silti hilpeästi kuinka Lukas nousi ylös, seuraten minua. Paitsi ettei hän seurannutkaan minua, vaan nousemisensa jälkeen potkaisi laatikon kumoon kapinallisesti. Virnistin, hyvä Lukas, anna mennä. Pelkkä laatikon kaataminen ei näyttänyt riittävän pojalle, vaan hän tarttui Greytä rinnuksilta, joka sai minut pohtimaan, olinko sanonut kannustukseni ääneen. Jalkojani alkoi väsyttää seisominen, joten nojauduin ovenkarmiin, katsoen mielenkiinnolla mitä Lukaksen kysymyksestä seuraisi. Siitä ei seurannut mitään mitä oletin - mikäli edes oletin mitään, saatoin vain katsella ajattelematta mitään, vaan takaani kuului naisen tiukka kysymys siitä, mitä oli meneillään. Käännyin katsomaan Novaksi tunnistamaani tutkijaa, joka selvästi oli kuullut bileemme. Kukaan ei vastannut naisen kysymykseen, jolloin käännyin katsomaan takaisin kaksikkoon, joista pidempi parhaillaan irrotti toisen kädet itsestään.
En ymmärrä miten pystyin pysymään koko sen ajan paikoillani hiljaa ja liikkumatta, kai syynä oli kuitenkin lääkkeiden vaikutus, joka vaikeutti minkään ajattelemista. Grey vastasi hetken jälkeen Lukaksen aiempaan kysymykseen, mutta sanoi sen rauhallisella äänellä, niin kuin kukaan ei olisi äsken tarrannut hänen paitaansa. Ja sitten hän vain ilmoitti tulevansa siivoamaan myöhemmin. En pystynyt käsittämään miehen rauhallisuutta tilanteessa, kai Grey piti itseään aikuisena jonka pitäisi pitää järki tilanteessa, mutta sitä varten Nova oli täällä, jotta voisi passittaa ärtyneenä molemmat selleihinsä. En uskaltanut liikahtaakaan naisen edessä, koska päässäni raksutti ajatus siitä, ettei Novalla luultavasti ollut tietoakaan siitä, että olin erottuva. Ellei Hanzel ollut pitänyt jotain pikapalaveria tässä ajassa, joka kylläkin voisi olla ihan mahdollista. Kauanko varastossa edes olimme Lukaksen kanssa olleet? Vartin, tunnin? Olin menettänyt ajantajun kokonaan, mutta uskoin, että pikapalaverin olisi silti ehtinyt pitää. Toinen ongelma oli, että huomaisiko Nova ottaneeni jotain käytöksestäni? En ollut varma oliko käytökseni erilainen, koska en itse huomannut muita vaikutuksia kuin pään sumenemisen.

[Sierra]

Julian Schwarz

Tori hiukan piikitteli Rainea vähän vihaisen kuuloisena, ja sen jälkeen kertoi että kanssani oli mukava jutella.
"Jutellaan joskus toistekin, sitten tutkimustesi jälkeen," sanon Torille vilkaisten tätä, ja sen jälkeen katsahtaen Rainea avaan oven ja lähden hänen huoneestaan.

Käsiäni pitkin taas saan kylmiä väreitä, jättäen minulle kylmän tunteen. Taas, koitan nykiä hihoja alemmas peittääkseen käteni kylmältä. Kävelen satunnaisesti käytävillä, ilman päämäärää. Katselen ympärilleni. Kaikki on mustavalkoista, tuntuu kuin olisin tulossa värisokeaksi. Harmaat seinät ja lattiat, joita valaisee hienoisesti kirkkaat, mutta pienet ja valkoiset lamput. Saavun suurempaan tilaan, josta taas jatkaen seuraavaan pieneen käytävään.
Mietin vaan, kuinka me erottuvat, kenties suurin osa jopa syyttömiä, ovat lukitut kaltereiden taakse. Miltei koko elämänsä ajakseen. Minä, olen ollut täällä jo noin vuoden enkä ole edes täysi-ikäinen. Saanko koskaan koittaa tehdä jotain, mitä normaalit saavat? Saanko koittaa asua omassa talossa, ajaa omaa autoa ja hankkia perheen? Uskoisin, että en.

Käveltyäni pari minuuttia, saavuinkin jo käytävään joka johtaa ruokalaan.
Sieltä nään nuoren naisen (Yekaterina) kävelevän ulos ruokalasta, jonka olen aikaisemminkin täällä nähnyt.

[tinyshycreature]

Yekaterina || Ruokalan ovi narahti hieman, kuin valittaen naisen keveän töytäisyn myötä. Katenka oli jotenkuten saanut laahattua kehonsa ulos salista, tosin hänen väsymyksensä ei ollut pienen shokin jälkeen yhtä painavaa. Neidin edessä avautui tuttu, sävytön ja eloton käytävä. Kaikki käytävät olivat samanlaisia. Siistejä, tylsiä, vaaleita.
Pieni ääni nuorukaisen päässä kehotti häntä hajottamaan koko julmetun käytävän, kenties jopa koko laitoksen. Hän voisi parhaimmillaan romahduttaa koko katon lisäämällä painovoiman vaikutusta, vaan eipä nainen tietenkään tuollaista viitsinyt tehdä. Oliko hän peloissaan? Katenka ei saanut enää edes omista tunteistaan selvää. Oliko hän vain epävarma voimiensa, itsensä suhteen? Käytävällä oli joku muukin henkilö, mutta Katya tuskin huomasi tuon läsnäoloa. Neiti tuijotti vain edessään olevaa ilmaa, pystymättä keskittämään katsettaan oikeastaan mihinkään. Hän käveli hitaasti ja hieman horjuvasti käytävän poikki, ajatellen, että olisi kai parasta suunnata toiseen kerrokseen. Katya ei kuitenkaan saanut itseään kävelemään portaita kohti - jokin häiritsi häntä, todella, todella paljon.

//oon semi väsyny ni laatu on laskenu

[Benkku]

Raine Malcalm

"Ei se mitään, et keskeyttänyt mitään erityisen tärkeää. Jos kerran Torin tutkimukset alkavat, minun olisi varmaankin paras lähteä," Julian vastasi ja käveli ohitseni käytävää kohti.
"Ai hei Raine..." Tori sanoi ivailevalla äänensävyllä ja jatkoi, "Pitää taas alkaa leikkimään ilosta puoltani kun 'herras' mies on paikalla"

"Mikä helvetti sinunkin ongelmasi on. Teen vain työtäni. Jos et pidä siitä niin voi voi." Minua alkoi todella ärsyttää hänen käytöksensä. "Ala tulla nyt."

[Raion]

Tori Razton

"Mikä helvetti sinunkin ongelmasi on. Teen vain työtäni. Jos et pidä siitä niin voi voi." Rainen vastatus alkoi todella ärsytämään, kunpa kykyni olisi käytössä että voisin vähän kiusata häntä! Raine jatkoi et minun pitäisi tulla jo, "No minäpäs tulen hepulipupu sitten" kävelin äänen suuntaa jota päätyisin Rainen talustus hihnaan.

"Ja vielä siitä 'ongelmista* et ei mulla ole mitään! ihan perus olla täällä laatikon sisällä leikkiä jotain iloista, kun aihetta ei edes ole! ja pitäisikö mua muka kiinostaa et teetkö töitä tai et, ei kiinosta!" Alan pitäntä omatunnon tuskaa kärsimään ja pistos sydämessäni ei autanut asiaa, olenkin ehkä hirviö tilanteessa, mut se on ainoa suojautumis keinonin että selviän täällä jollain tavalla järjissäni eikä minusta tulisi taas se sama vanha idiootti.

[Benkku]

Hepulipupu

En jaksanut enkä kyennyt, joten en edes kuunnellut mitä tämä sanoi. Nappasin häntä kipakasti käsivarresta ja aloin vetämään häntä ensimmäistä tutkimushuonetta kohti. Vähän ajan päästä kuitenkin tajusin - minusta oli tulossa samanlainen kuin Williamista. Vastahan olin nuhdellut häntä ja sanonut että erottuviin käsiksi käyminen olisi jo aivan liikaa.
Hellensin otettani ja hidastin vähän tahtia, etten enää suorastaan raahaisi Toria perässäni. En tiennyt mikä tytöllä oli, mutta minkä oikeuden se antoi minulle purkaa raivoani häneen?
"Kuule... en tiedä mistä olet suuttunut, mutta sinun ei tarvitse odottaa kauaa. Pian pääset taas elämään tavallista elämää kaupunkilaisten ilmoilla. Luota minuun. Ja anteeksi äskeisestä..." raavin takaraivoani toisella kädelläni pienesti katsomatta sinitukkaiseen tyttöön.