Ei verta väkevämpää

[Raion]

Tori Razton

Julian kertoi että hän kuuluu samaa kuin ennenkin, sen ymmärtää et puolilla ei oo hyvä olla täällä, olemme vapaita lintuja jotka ovat vankkitu pieneen häkkiin, rotia joile on kiva tehä kokeita, sairaus joka pitäisi lopettaa kokonaan. "Oloani kohentaisi huomattavasti jos näkisin joskus jotain muutakin kuin samat harmaat seinät" Julia jatkoi kertomista "Niin varmaan on, mutta itse en tiiä miltä ne näytää niin en voi sanoa mitään negatiivista niistä" totta se on et en voi sanoa mitään. Ehkä sen takia minua ei ahista täällä olokaan.

"Oletko ollut täällä kauankin, en ole ainakaan ennen huomannut sinua ennen?" Jännää koska olen kuulut hänen äänesä pariinkiin otteeseen, kai olen näkymätön tai jotain, naurahan omile ajatukseleni minulla taitaa mennä lujaa ajatuksieni kanssa. "Täällä asustellut puolitoista vuotta, ensimäinen vuosi oli vähän jännää koska ei tiiä joutuuko jäämään tänne ikiajoiksi vai pääsekö pois? Kohtaloni oli varmaan tiiät jos olen tässä!" hieman hiljenin, mutta jatkoin taas ilosena "Entä sinä sitten? minä taisin kuulla et tulit vuosi sitten tänne vai muistanko aivan väärin?" naurahan hienan nolona jos se menikin väärin.

[Benkku]

Raine Malcalm

Seurasin katseellani Oprahia tämän hivuttautuessa istumaan sänkynsä reunalle.
"Kyllä kai se voisi maistua, mutta oloni tuntuu niin heikolta, etten tunne kykenävi kävelemään" nainen soipersi väsyneenä. Hänen kasvonsa olivat varsin kalpeat ja tämä näytti olevan varsin huolestuttavassa kunnossa. Lisäksi hän vaikutti surulliselta...

"Noh, voin joko tuoda ruokaa tänne tai kantaa sinut ruokalaan, ihan miten vain," sanoin kohauttaen olkapäitäni, ilmeetön ilme edelleen kasvoillani ja jäin odottamaan naisen vastausta. Yksin tätä en ainakaan aikonut jättää, tälläisessä kunnossa kun oli.

[Wind]

Grey Rivaille

Grey asteli portaita ylös hissukseen. Hän toivoi, ettei Tori ja Raine olleet liikkuneet oleskelutilasta pois, sillä hän ottaisi sen taasen itseensä. Se tarkoittaisi paljolti sitä, että hän oli lähtenyt taas aika epäkohteliaasti pois seurasta.

Saavuttuaan oleskelutilaan Grey katsoi ympärilleen. Hän näki vain Torin puhuvan toiselle ikäiselleen tytölle eikä Rainea näkynyt huoneessa. No, hän kait voisi tuppautua tyttöjen seuraan. Hän istahti Torin viereen sanoen: "Minä vain, älä säikähdä," koska hän muisti tytön olevan sokea. Hän esitteli itsensä toiselle tytölle ja jatkoi loppujen keksien syöntiä

[Sierra]

Julian Schwarz

Tori kertoi olleensa täällä kauemmin kuin minä, joka on mahdollisesti tottakin. Olen mielestäni huomannut naisen aikaisemminkin, mutta rakennuksen pimeys sokaisee minut ilmeisesti nykyään myös eläviltä ihmisiltä niin etten heitä huomaa. Hän oli ilmeisesti kuullut vuosi sitten tänne saapumisestani, joka yllätti minut. En olettanut, että kovin moni olisi niinkään kuullut tulostani. Toki, olenhan keskustellut jo lukemattomien vankejen kanssa; että vanhojen ja uusien.
"Kyllä, saavuin noin vuosi sitten.. olet siis sokea?" kysyin naiselta varovaisesti, sillä tälläiset asiat eivät aina ole niitä joista on helpoin keskustella. Vilkaisin tätä taas sivusilmällä, tuijottaen yhä ikkunasta ulos.

Pian tosin, oleskelutilaa kohti käytävällä kuuluu askelia, jotka pian kääntyivätkin suoraan huoneeseen. Tunnistan henkilön tutuksi, mutten muista miehen nimeä sillä en tälle ikinä ole kovin keskustellutkaan. Hän istahtaa Torin viereen kertoen jäävänsä tähän. Mies esitteli itsensä Greyksi ja söi keksejä, jotka oletan hänen tuoneen aamiaiselta ruokalasta. Katsahdan tätäkin.
Hänkin oli minua reilusti pidempi. Hänen jäänsiniset silmänsä kiinnittävät huomioni, sillä harvoin yhtä kirkkaita silmiä lopuksi näkee. Kerron miehelle nimeni, jonka jälkeen koitan parantaa asentoani mahdollisimman mukavaksi ja pieneksi, niin tunnen oloni lämpimämmäksi edelleen kylmät väreet käsilläni. Koitan hellästi lämmittää itseäni hieromalla käsiäni yhteen hiljaisesti, niin etten kiinnittäisi muiden huomiota itseeni.

[Camile]

Rose Collins

Hanzelin poistuttua samalla mutisten jotain, mitä en kuitenkaan pystynyt kuulemaan totesi Art rauhallisella äänellä, kuinka voisimme jatkaa matkaa samalla kävellen kohti portaita. Toivoin hartaasti, että rakennus ei olisi kauhean iso, emmekä kiertäisi joka nurkkaa. Tällä hetkellä halusin vain syödä jotain ja mennä nukkumaan pehmeään sänkyyni, toisaalta minusta tuntui, että voisin nukahtaa tämän paikan kylmälle lattiallekin ajattelin päästäen haukotuksen. Portaiden päässä Art piti kohteliaasti ovea auki ja mumisin kiitoksen ohittaessaan hänet. Laskeuduin portaita hitaasti antaen Artille mahdollisuuden kiriä minut. Toisessa kerroksessa sijaitsi Artin mukaan erottuvien huoneet ja pian hän kaivoi taskustaan puhelimen ja tarkisti siitä jotain, todeten tutkimusten alkavan pian, vaikka siitä huolimatta ehtisin kuitenkin hänen mukaansa syödä. Ojensin käteni takataskuani kohden puhelimeni perässä, mutta se ei ollutkaan taskussani, oliko se jäänyt huoneeseeni? Ehkä en kuitenkaan tarvitsisi sitä juuri nyt. Kuulin kerroksesta puhetta, ainakin täällä oli joitakin. Olin jo ehdottamassa josko jatkaisimme matkaa ruokalaan, kun vastaan käveli nuori nainen, tutkija uskoisin, olihan hänellä päällään tutkijan takki. Lisää sosiaalistumista, ehkä minä kuitenkin kestän ajattelin tarkkaillen tätä hoikkaa naista, jonka kalpeahko iho korosti hänen mustia hiuksiaan. Pienen hiljaisuuden jälkeen hän esitteli itsensä Nova Sayokoksi. "Olen Rose Collins" esittelin itseni väsyneen hymyn kera. Toivottavasti en näytä kauhean väsyneeltä, kovin näkyviä silmäpusseja en kuitenkaan onnekseni ollut itselläni huomannut tarkiastaessani ulkonäköni juuri ennen kuin astuin autosta ulos. Vilkaisin vielä Novaa, olisikohan minunkin pitänyt laittaa tutkijan takkini päälle?

//onko täällä muuten niitä erottuvia joille ei anneta rokotuksia tai ainakin ymmärsin, että sekin on mahdollista ja saavat myös harjoittaa voimiaan?

[zen]

//on, sitä annetaan vaan uusille ja niille jotka on vaaraksi muille mut jostain syystä ihmiset oletti toisin vaikka aloitusviestissä lukee

[Raion]

Tori Razton

Kuulemma muisitin oikein että Julian saapui vuosi sitten tänne, samalla kun hän kertoi et niin hän kysyi minulta varovaisen oloisisti sokeudestani "Kyllä, koko pienen ikäni olen elänyt sokeuden kanssa joten aihe ei ole minulle mitenkään arka" sanoin rauhalisella äänen sävyllä että hänen ei tarvi pelättä et olisin herkillä aiheesta.

Tunsin et joku istahti viereeni,"minä vain, älä säikähdä," ääni kuului Greylle jonka kanssa juttelin vähän aikaa sitten, hänen äänessä on kivan miehekäs ja tunnistan se helposti. "En minä säikähä noin helposti" hihitiin hiukan perään, "Mut kiitos kun ilmoiti läsnä olosi" muuten se olisi ollut kauhee jos juttelen toiselle ja enkä huomio muita sen takia kun en tiedä montako ihmistä on samassa paikkassa.

//Mä käsitin niin et ainetta annetaan joka päivä :"D #tyhämlapsimuisteleetäällä

[zen]

//eihän tutkimukset etenis minnekkää jos niin tehtäis ja siis se vaikutusaika ei oo hirvittävän pitkä nii sen takii se annettais päivittäin

[Yumeni]

Oprah

"Noh, voin joko tuoda ruokaa tänne tai kantaa sinut ruokalaan, ihan miten vain," mies sanoi ilmeetön ilme kasvoillaan. Vilkaisin miestä ja sen jälkeen koitin tunnustella omaa jaksamista ja voimia. Pian käännyin miehen puoleen. "Ehkä voisi olla hyvä, jos söisin ruokalassa. Että ei tännekään jäisi koko päiväksi, mutta jos viitsit niin tarvitsisin hieman tukea tai jotain mistä pitää kiinni...etten kaadu" vastaan Rainelle ja laitoin käsiä siihen asentoon, että koittaisin olla valmiina ponkaisemaan pystyyn.
Toisen käden siirsin yöpöydälle tukea ottamaan ja pian olin vetänyt itseni sängyltä ylös. Oloni tuntui kamalalta, kun jalkani alkoivat vapista. Odotin, jos Raine tarjoaisi apuaan minulle tässä kävelemisessä. En tuntenut itseäni mitenkään vahvaksi vielä, että jaksaisin liikkua vielä itsekseni. "Onko kaikki muut jo syömässä?" Pian päätin kysäistä tältä siinä ohi mennen.

[Benkku]

Raine Malcalm

"Ehkä voisi olla hyvä, jos söisin ruokalassa. Että ei tännekään jäisi koko päiväksi, mutta jos viitsit niin tarvitsisin hieman tukea tai jotain mistä pitää kiinni...etten kaadu" Oprah sanoi ponnistautuen pystyyn omin avuin ja tämä pisti painonsa jalkojensa varaan. Sen jälkeen hän käveli - tai pikemminkin yritti kävellä luokseni. Hänen jalkansa selvästi tärisivät, tuntui oikeastaan pahalta katsoa häntä siinä kunnossa.
"Niin vähän arvelinkin. Voit ottaa minusta tukea," sanoin tarttuen hänen oikeaan käteensä ja kumarruin hieman että voisin sujauttaa sen niskani yli, jonka jälkeen aloin saattamaan häntä käytävän päähän.

"Onko kaikki muut jo syömässä?" kuulin naisen kysyvän samalla.
"Eivät kaikki, mutta osa on jo käynyt. Et varmasti ole ainut joka menee hieman myöhempään syömään."
Käännyin porraskäytävää kohti ja autoin naisen portaita alas ensimmäiseen kerrokseen, ja kävelimme taas kunnes saavuimme ruokalaan. Sivusilmälläni huomasin nurkassa istuvan 2 nuorta, tämä ongelmalapsi Lukas josta oli ollut puhe aiemmin, sekä päätutkijan nuori tyttärentytär jonka perään Grey oli pinkaissut vain hetkiä sitten. En kehdannut vain jäädä siihen seisomaan joten autoin Oprahin linjaston luo. "Onko käsissä sen verran voimaa että saat otettua ruokaa itse?" kysyin laskien hänen kätensä takaisin alas.

[Wind]

Grey Rivaille

"Aika pirteä ihminen" Grey ajatteli Torin hihitellessä vieressään. Mutta vilkaistessaan Julianiksi esittäytynyttä hän huomasi tämän hierovan käsiään. Ehkä tällä oli kylmä? Harmi, ettei hän ollut laittanut hupparia päälleen. Hän olisi voinut tarjota sitä Julianille.

"Anteeksi muuten pikaista lähtöäni aiemmin," Grey sanoi Torille syötyään loput sitruunakeksit pois.

[Echo]

/ anteeksi epäaktiivisuus, yritän nyt roolimaan jossain säännöllisessä tahdissa
/ en myöskään oo lukenut kaikkia roolauksia kun niitä on ihanat kuusi sivua, mutta uskoisin ettei kellään oo ollut mun psykopaatille asiaa tai polttanut rakennusta maan tasalle, huomauttakaa please jos on xD

William "Will" Nightray

Hitain, mutta varmoin askelin kävelin toisessa ja ensimmäisessä kerroksessa ympäriinsä. Ruokailu salissa seisoin hetken aikaa, kunnes suurin osa ruokailijoista lähtivät omille teilleen, erottuvista ainakin osa lähti oleskelutiloihin. Tällaisina tylsinä ja väsyttävinä aamuina ihmettelen miten jaksan tätä työtä, periaatteessa vahdin ihmisiä, joita yhteiskunta ei halua. Jotkut vartijat ja tutkijat vievät tämän vahtimisen aivan toiselle tasolle kuin minä, ja jopa huolehtivat sekä välittävät erottuvista. Miten he jaksavat?
Tutkijat saivat tehdä kaiken hauskan työn, kun minä ja muutama muu jouduimme paimentamaan näitä kakaroita. Tylsempää tästä kaikesta teki se ettei erottuvista suurinosa uskaltanut tehdä mitään, josta heitä voisi jotenkin rankaista. Pidin itsepäisistä ihmisistä, sellaisista joiden kanssa pystyi jotenkin kinaamaan. Toisaalta tänne taisi tulla uusi erottuva, hankalampi tapaus, mutta hänestä tuli jollekkin muulle rasike. Kyllä minäkin hänet jossain vaiheessa joutuisin kohtaamaan, tuskin hän enää silloin olisi niin kapinallinen.

Päädyin kävelemään sinne mistä eniten puhetta kuuluu, yhteen oleskelutiloista. Astun vain askeleen tai kaksi syvemmälle oleskeluhuoneeseen niin, että kylmä katseeni yletti nopeasti vilkaisemaan kaikkia huoneessa olijoita.
"Kaikki täällä vaikuttaa osaavan käyttäytyä kuin ihmiset ja ovat käynneet aamupalalla niinkuin kuuluisikin, ei minkäänlaisia ongelmia?" esitin huoneessa olijoille epäsuorahkon kysymyksen pitäen käsiäni puuskassa. Tuntui oikeasti välillä turhauttavalta kysellä vain ovatko kaikki syönneet tai vastaavaa, mutta se on niin normaalin arkipäiväni melkein ainoa tehtäväni nukkumaan hoputtamisen lisäksi. Olin jo valmis saamaan vastaukseksi muutaman pään käännön tai nyökkäyksen, jotenkin jotkut erottuvista vaikuttavat pelkäävän minua. Hyvä vaan.

[Raion]

Tori Razton

Grey pyysi anteeksi äkillistä lähtöään, olihan se kiva juttu mutta, "Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi, sun oli vaan tehtävä minkä näit parhaaksi siinä tilanteessa" en osaa olla vihainen kenellekään tuomoisista pienistä asioista tai kenellekään muutenkaan jos hän on loukkanut minua, en edeskään Argukselle "miksi minä ajatelen koko ajan häntä" ajatelin rauhassa asiaa "haluan hänet pois mutta en varmaan ikinä voi" uppoudin taas hänen ja toivoin et joku alkaa sanomaan jotain että en vaimene melkein kooma tilaan.

Ajatukseni tyssäsi kun huoneesen taisi asuta joku kerta kun askeleen ääniet kuuluvat hyvin "Kaikki täällä vaikuttaa osaavan käyttäytyä kuin ihmiset ja ovat käynneet aamupalalla niinkuin kuuluisikin, ei minkäänlaisia ongelmia?"
Vartija siis koska en ihan usko et joku erotuvan kysyisi tuoleen tai sithän ei tiiä, mutta ääni kuului Williamille joka on kuulemma pelotava tapaus, eihän varmaan niin pelotava olen pahempaa olen kuulut ja tuntenut "Minä kävin syömässä niinkuin joka ikinen aamu, eikös se kuullu on rutiineihin." iloisena vastaan hänen tavallaan olevaan kysymykseen.

[Wind]

Grey Rivaille

Grey oli hiljaa Torin puhuessa. Olihan tyttö oikeassa vaikkakin hän oli aika varma siitä, että koko asia puraisisi häntä takaisin jossain vaiheessa. Hän laski katseensa lattiaan.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Grey kuuli askelia ja hänelle tutun äänen sanovan: "Kaikki täällä vaikuttaa osaavan käyttäytyä kuin ihmiset ja ovat käynneet aamupalalla niinkuin kuuluisikin, ei minkäänlaisia ongelmia?" Hänen sydämensä tuntui putoavan tuona hetkenä. Hän niin toivoi tuon äänen kuuluvan jollekulle muulle, mutta nostaen katseensa hän vahvisti pelkonsa. Äänen omistaja oli Will. Jos hän ei tekisi mitään, ehkä tämä ei huomaisi häntä.

Mutta Greyn toivomukset murenivat kuulessaan Torin sanovan vierestään: "Minä kävin syömässä niinkuin joka ikinen aamu, eikös se kuullu on rutiineihin?" Nyt oli erittäin todennäköistä, että Will huomaisi hänet, ja liian myöhäistä tehdä mitään suurempaa, joten hän nosti nopeasti jalkansa syliinsä ja painoi kasvonsa polviinsa.

[Sierra]

Julian Schwarz

Lakkaan käsieni hieromisen hetkeksi, kun kuulen ovelta Willin äänen. Mies kysyy:
"Kaikki täällä vaikuttaa osaavan käyttäytyä kuin ihmiset ja ovat käynneet aamupalalla niinkuin kuuluisikin, ei minkäänlaisia ongelmia?"
En käynyt aamiaisella. En yleensäkään syö paljoa, niin nälkä ei yltä minuun aamuisin, niin usein olen jättänyt aamiaisen väliin. Tänään tosin, minulla näyttää olevan huono onni, sillä Will sattui juuri sopivasti paikalle kun minä olin täällä.
"Kävin syömässä.. vaikkei kova nälkä ollutkaan", sanoin hiljaa valehdellen. En pidä ruoasta, ja olen kovin huono syömään mitään muutenkin.

Grey painaa päänsä polviinsa, vaikuttaen.. masentuneelta? Kai hänen ja Willin välillä oli tapahtunut jotain, muttei asia niinkään kuulunut minulle niin en ottanut sitä puheeksi, tai miettinyt sitä sen kummemmin. Nostan jalat sohvalle ja suljen ne lukkoon käsieni halaukseen, joka lämmitti minua - edes hiukan. Koitin puhaltaa lämmintä ilmaa huomaamattomasti käsivarteeni, sillä minulla oli silti kylmä, pienestäkin avusta huolimatta. Katsahdan vartijaa ja kahta muuta erottuvaa, samalla lämmittäen itseäni.