Ei verta väkevämpää

[Nio]

CLEAR LEO ROSSÉU jaksoi ponnistaa itsensä seisomaan istuttuaan portaikossa muiden tiellä mitenköhän pitkään. Häntä ei huvittanut jutella kyseiselle tutkijalle, hän oli aivan liian pirteän tai iloisen oloinen. Yleensä pirtsakat ihmiset saivat ilon leviämään muihinkin, mutta Rosséuta tuollaiset ihmiset vain ärsytti. Muutenkin laitoksessa kaikki vaikuttivat tänä aamupäivänä olevan erityisen äänekkäitä, koko aika jossain huudetaan tai kolistaan. Selitys pystyi olemaan se, että laitokseen oli kait tullut uusia erityisiä nuoria tai tutkijoita, ehkä molempia, Clear ei tiennyt kun ei ketään heistä ollut edes nähnyt.
Nuori verentaitaja kävi hitain sekä väsyneen oloisin askelin viemessä omenaraadon ruokalassa sijaitsevaan lähimpään roskikseen. Hän oli aluksi tapojensa mukaan pudottamassa omenan jonnekkin käytävän nurkkaan, mutta oli hän roskaamisesta saanut niin monia huomautuksia, että hän nyt kerrankin jaksoi toimia kunnollisesti. Kerran kirkossa käyminen korvaisi kaikki synnit, niinhän se menee.

Clear lopulta suuntautui alakerran vessatiloihin pesemään siroja käsiään, omena oli jättänyt hänen näppinsä ikävän tahmaisiksi ja hänelle muutenkin hygienia oli suhteellisen tärkeää. Vessassa oli muutenkin mukavan hiljaista, jonka vuoksi hän hetkeksi sinne jäi peilailemaan. Hän haroi vaaleita ylipitkäksi kasvaneita hiuksiaan siedettävämmän näköiseksi ja suoristi hän myös harmaata pitkähihaista paitaansa. Nuorukainen vilautti hetkeksi peilikuvalleen tyytyväisen näköisen hymyn. Kuinka masentavalta se nyt kuullostaakin, hän oli melkein unohtanut miltä hän näytti hymyillessään. Ei laitoksessa ollut ketään tai mitään, joka antaisi hänelle syytä hymyillä. Tämä sai kyseenalaistamaan faktaa miksi hän edes yritti korjata käytöstään tai näyttää siedettävälle.
Ranskalaissukuinen nojautui käsivarsillaan vessan tasoa vasten silmäilen peilikuvaansa.

[Raion]

Tori aka porsaanleike

Raine otti käsivarestani napakan otteen ja alkoi raahamaan minua kohti tutkimuksia. Hänen ootteensa satui minua käsivarteen, hassua että yleensä minulla on todella korkea kipukynnys mutta nyt ei ollukaan? Vähän ajan päästä hän päästi vähän otteestaan ja hidasti vähän tahtia, haluaako hän leikkiä jotain pahaa poikaa joka saa kaikki muijat? Jos joo niin hän on aika surkea suoraan sanotua.
"Kuule... en tiedä mistä olet suuttunut, mutta sinun ei tarvitse odottaa kauaa. Pian pääset taas elämään tavallista elämää kaupunkilaisten ilmoilla. Luota minuun. Ja anteeksi äskeisestä..." Rainen sanat jäivät päähäni soimaan vähäksi aikaa. "Vapaus?" Samalla hetkellä tunsin kuinka silmäni kostuvat "Kuinka varma voit olla tuosta? Haluatko että pettyn jos tuo ei edes toteudu tai muut?" Aloin hieman itkemään "Ei tuo voi tulla touteutumaan, ei kukaan pääse ulos täältä, ei kukaan, ei edes täällä töissä olevat!" Jalkani petävät kaiken tämän takia enkä pysty liikumaan minnekään suuntaan "Kyllä saat anteeksi, mutta toi on liikaa että vapaus ei oli pelkä haave" Päätin istua maassa kun satui joka paikaan, en viihtynyt itseni kanssa yhtään tai täällä laitoksessa.

//joo eli tässä tämmöinen rooli puhelimella rip koneen netti

[Benkku]

Raine "hepulipupu" Malcalm

"Vapaus?" Torin äänensävy muuttui voimakkaasti jolloin vaistomaisesti käännyin katsomaan tätä.
"Kuinka varma voit olla tuosta? Haluatko että pettyn jos tuo ei edes toteudu tai muut?"
"Hei--" yritin sanoa väliin, mutta tyttö oli niin tunteiden vallassa ettei se onnistunut, "Ei tuo voi tulla touteutumaan, ei kukaan pääse ulos täältä, ei kukaan, ei edes täällä töissä olevat!"
Tori luhistui maahan ja vain itki.
"Kyllä saat anteeksi, mutta toi on liikaa että vapaus ei oli pelkä haave"
"Tori!" kyykistyin että saisin paremman näkökulman tytön kasvoista. "Kuuntele nyt," otin molemmilla käsillä kiinni hänen poskista että saisin hänet katsomaan minuun päin. "Minä LUPAAN,että et joudu kestämään tätä vankipaskaa enää pidempään. Alan minäkin kyllästymään näistä tunkkaisista tiloista harmaine seinineen... En voi juuri nyt puhua tästä, mutta kerron sinulle illemmalla, kun käytävät eivät vilise muita... Selvä?" En ole kovin hyvä lohduttamaan itkeviä tyttöjä. En vieläkään ole kaikkien parisuhteiden päätyttyä, mutta minun oli pakko rauhoitella Toria ja minulla vain juuri sopivasti sattui olemaan suunnitelma myöhempää varten...

//Eikä, laitoit mun keksimän Torin lempinimen tohon nimeen mukaan XD EN KESTÄ

[Raion]

//Siis todellakin xD pitäähän sitä käytää kun lempinimi on todella hyvä X3

Tori "Porsaanleike" Razton

"Tori!" Raine huudahti, samalla näin aloin näkemään jotain väriä hänessä. "Kuuntele nyt," tunsin kuin hän laitoi molemmat kädessä poskeleni, kädet olivat lämpiävät ja se sai minun oloni rauhoitumaan hieman. "Minä LUPAAN,että et joudu kestämään tätä vankipaskaa enää pidempään. Alan minäkin kyllästymään näistä tunkkaisista tiloista harmaine seinineen... En voi juuri nyt puhua tästä, mutta kerron sinulle illemmalla, kun käytävät eivät vilise muita... Selvä?" Raine muistutit hieman Argusta noiten sanojen perusteella, en tiedä onko se hyvä vai huono juttu kun Argus toi elämään turvaa ja lämpöä jota ei muu ole tuonnut, mutta tänne tultuani molemmat katosi vaan pois. "Selvä Raine!" Hymyilin taas kun oloni oli melkein parempi "Kiitos että annat toivoa tähän paikkaan" päätin halata häntä samoin kun halasin Argusta "Todella!"

//Voin kuvitella erään henkilön reaktion tähän x3

[Wind]

Grey Rivaille

Grey kuuli jonkun huudahtavan ja ottavan juoksuaskelia peräänsä. Hän vilkaisi taakseen ja näki, että Lukas oli alkanut tulemaan hänen peräänsä. Ehkä oli parempi jos hän sanoisi nopeasti jotain, että poika lopettaisi hänen seuraamisensa. Hän kääntyi Lukasta kohti. "Anna olla. Älä tee asiaa pahemmaksi," hän sanoi yrittäen pitää äänensä rauhallisena, vaikka saattoi siinä epäonnistuakin.

Grey huomasi käsiensä tärisevän aika pahasti. Hän ei tiennyt, johtuiko se pelosta, saamastaan vihasta vai jostakin muusta. Tällaiset tunnemyrskyt olivat yksi asia, joka vaikeutti kykynsä hallitsemista, varsinkin pulssia. Hänen olisi rauhoituttava, mieluusti yksin. "Parempi, ettet ole lähelläni vähään aikaan," hän sanoi vielä Lukakselle ennen kuin kääntyi ympäri ja lähti melkein juosten kohti huonettaan.

Grey ohitti Julianin ja toisen, jonka nimeä hän ei varmaan tulisi helpolla muistamaan. Hän myös miltei törmäsi Raineen ja Toriin. Hän oli tietoinen, että hänen paniikkinsa paistoi kalpeilta kasvoiltaan, mutta hän ei välittänyt tällä hetkellä mistään muusta kuin itsensä eristämisestä hänen ja muiden vuoksi. Hän sanoi nopean anteeksipyynnön ja sulki itsensä huoneeseensa.

//Saatte tyytyä tähän toiseen versioon eilisen yrityksestä, jossa kaikki oli selitetty jokseenkin paremmin. En vain muistanut kaikkea, mitä laitoin ennen kuin menetin koko homman.

[Fayilien]

Nova Sayoko

Grey irrotti Lukaksen kädet rauhallisin ottein, mikä sai Novan helpottuneeksi. Hän ei näyttänyt välittävän pojan uhkailuista vaan yritti estää tilanteen pahenemisen, ja hyvä niin. Mutta kaikki tämä rauhallisuus katosi aivan yhtäkkiä Greyn päästäessä äkillisesti irti pojan käsistä ja astuessa nopeasti taaksepäin. Mitä tapahtui? Novalta meni hetki ymmärtää, mistä oikein oli kyse. Hänen mieleensä muistui, että Greyllä oli kyky siirtää tunteita. Se selittikin kaiken. Lukaksen pahantuulisuus oli ilmeisesti tarttunut häneen kosketuksen myötä. Hän ohitti Novan ja ilmoitti siivoavansa varastossa vallitsevan sotkun myöhemmin. Nova vastasi tähän vain nyökkäyksellä ja kääntyi katsomaan hänen peräänsä. Vasta nyt Nova kiinnitti huomionsa takanaan seisovaan hiljaiseen Marcellaan. Hän vaikutti jotenkin erilaiselta. Mitä tyttö teki täällä erottuvien seurassa? Nova aavisteli hänen ystävystyneensä Lukaksen kanssa, mistä ei seuraisi mitään hyvää. Tytön isoisällä Hanzelilla oli jotakin erottuvia vastaan, niin kuin Novallakin, mutta se oli jotakin aivan muuta. Nova havahtui Lukaksen huutoon ja kääntyi katsomaan poikaa joka otti muutaman juoksuaskeleen Greyn perään. Nova oli aikeissa mennä väliin mutta Grey ehti jo puuttua tilanteeseen: ”Anna olla. Älä tee asiaa pahemmaksi.” Hän vaikutti olevan poissa tolaltaan, mikä oli ihan ymmärrettävää. Lääkkeen vaikutus oli heikentynyt, ja hän näytti pelkäävän kykyänsä. "Parempi, ettet ole lähelläni vähään aikaan." Ennen kuin Nova ehti tehdä mitään, oli Grey jo poissa. Hän olisi tahtonut pyytää anteeksi pojan käytöstä. Nova katsoi vuoron perään Marcellaa ja Lukasta jotka seisoivat ovensuussa mitään sanomatta. Lukas ei ollut entisensä, hänen silmänsä olivat sumeat ja hän huojui puolelta toiselle. Mitä ihmettä täällä oli oikein tapahtunut? Nova laittoi kätensä lanteilleen ja huokaisi: ”Nyt saatte luvan siivota tuon sotkun.”

[zen]

//roolikaa sillee et voidaa heittää aikahyppy

[tinyshycreature]

Yekaterina || Hetken tuntui, kuin ihmisiä olisi vilissyt käytävällä enemmänkin, vaikka noita taisi kulkea ohi vain yksi. Silti, neiti liimautui seinää vasten, ollakseen poissa tuon tieltä. Hänen mieleensä palasi kuva kerrallaan pari muistoa Moskovan vilkkaista, elävistä ja värikkäistä kaduista - Dyatlovin perhe oli käynyt useamman kerran kyseisessä kaupungissa. Olihan siellä tungosta, joka silloin oli Katenkasta hyvin kodikasta ja kaunista. Etenkin talvinen väriloisto sai nuorukaisen siniset silmät säihkymään, vaikka pakkanen toisinaan nipisteli hänen kasvojaan.
Vanhat, miltei kellastuneen kaltaiset muistot antoivat hieman puhtia Katenkalle, joka harppoi pikaisesti käytävän päähän, vain huomatakseen, että varastojen edustalla tuntui olevan jonkinlainen hässäkkä. Tarkemmin ottaen, yhden varaston edustalla. Neiti hiippaili varovasti tilanteen ohi, tunnistaen vain paikalla olevan tutkijan, vaikka tosin tuon nimen muistaminen oli nuorukaiselle juuri nyt turhan suuri tehtävä. Katya näki myös varaston sisällä vallitsevan sotkun ja mietti hetken, oliko epäsiisti huone tuollainen työntekijöiden toimesta. Laiskaa porukkaa, tosiaan. Enempää asiaa pohtimatta Katenka jatkoi matkaansa, koettaen pysyä huomaamattomana.

[Benkku]

Raine "Hepulipupu" Malcalm

"Selvä Raine!" nuoren naisen kasvoille rävähti leveä hymy jolloin aloin itsekin hymyillä.
"Kiitos että annat toivoa tähän paikkaan" yllätyin hieman Torin halatessa minua, mutta havahduin hetken päästä. "Todella!"
"Mm. Tietysti," halasin häntä takaisin sulkien silmäni.
Päästin hitaasti irti ja nousin seisomaan. "Kannattavatko jalkasi? Pystytkö kävelemään?" ojensin käteni Toria kohti edelleen hymyillen. Samassa kuulin askeleita ja huomasin Greyn melkein törmäävän meihin jonka jälkeen pyysi anteeksi pienesti. Mies suorastaan juoksi omaan huoneeseensa... mitäköhän tapahtui? En tiedä huomasiko Tori tätä, joten jäin odottamaan hänen vastaustaan.

//Oi ihanaa XD Ja sama :'D Itekkin vähän fanityttöilen koska nää kaks on goals <3
ja zen, haluan vielä että tutkijat kerkee vähän roolia niin sitten tehtäis se aikahyppy? :3

[Raion]

Tori "Porsaanleike" Razton

"Mm. Tietysti," Sanoi Raine ja halasi minua takaisin. Yllätyin hieman että halaus ei olekaan yksipuolinen, no ainakin tiedän että hän ei ole vihanen tuotsa jos hän kerta tekee näin.
Raine päästi irti hitaasi halaus otteestan ja tunsin hänen nousevan ylös "Kannattavatko jalkasi? Pystytkö kävelemään?" hän kysyi kuulien samalla nopetai ja kiireisiä askelia, ne taisi tulla tähän suuntaa. Pienen anteeksi pyynön kuulin ennenkuin askeleet taas voimistuivat 'Mitä on tapahtunut ja kenelle?' ajatelin mielesäni. "Ää Kyllä pystyn kävelemään hyvin kai? Mutta Kenellä oli kiire?" mietin edelleen että mitä oli tapahtunut hänelle. "Tutkimukset vai päiväunet? Mihin hän oli menossa?"

//XDD aaw

[Benkku]

Raine "Hepulipupu" Malcalm

"Ää Kyllä pystyn kävelemään hyvin kai? Mutta Kenellä oli kiire?" Tartuin nuoren tytön käsistä kiinni hellästi ja autoin hänet ylös. "Tutkimukset vai päiväunet? Mihin hän oli menossa?"
"Greyllä vaikutti olevan kiire omaan huoneeseensa... en tiedä. Mutta luulen että hän haluaa juuri nyt olla yksin." Aloin hitaasti kuljettamaan Toria ensimmäistä tutkimushuonetta kohti, jonne tuskin meni edes 5 minuuttia kunnes olin hänen kanssaan oven edessä. "Noniin, olemme perillä," ilmoitin vielä tytölle varmistukseksi. Koputin oveen rystyselläni ja samalla yritin muistaa kuka tällä kertaa otti Torin vastaan. Se taisi olla päätutkija, jos en väärässä ollut.
"Tohtori Calloway, toin neiti Raztonin tänne." kuulutin samalla kun aukaisin oven avaimellani.

//:3

[Raion]

Tori "porsaanleike" Razton

Raine vasta että henkilö oli Grey ja hän kuulemma hän näyti että haluaisi olla yksin? toivotavsti ei ole käynnyt mitään vakavaa ja hänellä olisi kaikki hyvin.

Raine alkoi vetämään minua hitaasi tutkimushuonetta. Matkan aikana olin vähän maassa koska en tunne itseäni taas minuksi vaan toiseksi 'pitäisikö minun olla joku muu vai?' ajatelin mielesäni tämä päivä on minulle ihan liikaa.

"Noniin, olemme perillä" Raine ilmoitti ja kopputi oveen "Tohtori Calloway, toin neiti Raztonin tänne." Päätutkija siis tukii minut, aloin jännitämään koska hänen ottenssa ovat todella tiukat avan kuin hän tahtoisi tappaa minut. En yleensä pelkää mutta hän on suuri poikeus ja varsinkin kun olen tässä tilassa vieläpä. "Tästä ei seuraa hyvää" ja yrittin hymyillä vaikka se ei mielyttänyt olenkaan.

[zen]

>>>skipataan nyt iltaan kun tutkijatki idlaa jossain

tästä eteenpäin siis kello ropessa on jo yli kuuden illalla, jos jäi jotain kesken hahmojen välillä niin sopikaa rauhassa keskenänne. enää ei jatketa samasta kohdasta mihin jäitte

[Lisanna]

Augustin Stern

Augustin oli palaamassa töihin oltuaan nelisen viikkoa poissa töistä pitäessään lomaa rauhoitellakseen päätään ja kehoaan jatkuvasta työnteosta. Paluu töihin tuntui kuitenkin hänestä oikeastaan erityisen mukavalta, sillä poissaolonsa aikana hän oli alkanut kaipaamaan laitoksessa asuvia erottuvia. Hän oli aina ollut kiinnostunut erottuvista tieteellisessä mielessä, mutta koskaan aiemmin hän ei ollut tuntenut yhtä suurta kaipuuta heitä kohtaan ollessaan poissa laitoksesta. Hän yritti olla ajattelematta liikaa tätä kummallista muutosta ja yritti suunnata ajatuksensa muualle. Juuri nyt hän kuitenkin halusi päästä jatkamaan tutkimuksiaan mahdollisimman pian.

Parkeerattuaan autonsa hän meni tavalliseen tapaan laitosrakennukseen ja siellä työhuoneeseensa, valmiina jatkamaan tutkimuksiaan ja valmistelemaan mahdollista uutta tutkimuskohdetta, joka käväisi hänen mielessään.

[Benkku]

Raine "Hepulipupu" Malcalm

Pitkän päivän ja Torin saattelemisen jälkeen vedin syvään henkeä huoneessani. Noh, olin luvannut niin olisi se pakko. Olisin halunnut yllättää hänet mutta toisaalta jo tämä ajatus itsessään on jo yllättävää joten...
Nousin istumaan sängyn reunalle ja laskin painoni molemmille jaloille.
(En jaksa kirjottaa kun tää käpöttelee sinne niin tosi lyhyt timeskippi xD)
Vilkaisin vielä nopeasti molempiin suuntiin ennen kuin vedin Torin huoneen oven auki ja astelin sisälle sulkien sen perässäni. "Okei... vaikuttaa siltä että suurin osa henkilökunnasta on huoneissaan ja toimitiloissaan." Sanoin kääntyen katsomaan nuorta naista.
"Pidän tämän lyhyenä. Me karkaamme täältä kaupunkiin."