Ei verta väkevämpää

[Raion]

Tori Razton

En kuullut vastausta kysymykseeni pienen odotelun jälkeen "taisin kuulla omiani." sanoin äänen koska en usko että täällä on ketään kuuntelemassa. Jatkoin parin askeleen päähän paikasta mistä olinkaan ja päätin istahtaa hetkeksi, selkä seinään vasten jotta voisin levätä raskaan aamun jälkeen "Mitähän Raine mahtaa tehä?" ajatelin mielessäni kysymystä, varmaan jotain tärkeää ainakin, en ihan usko että laiskotelisi jossain nurkkassa angstaamassa kaikille vastaan tulioille. Sitten aloin mietimään olinko minä liian töykeä Greytä ja Juliania kohtaan? he olivat mukavia ja lähden noin vain ilman mitään hienoa syytä. Grey näyti olevan todella epämukava olokin, olisin voinnut autaa häntä jotekin mutta lähdin vaan pois.

Ajatukseni alkoivat pyöriä niin lujaa että minua alkoi väsytämään, ehkä voisin nukahtaa vähäksi aikaa tähän, ei se varmaan pahaa tee. Yrittin alkaa nukkumaan joka varmasti tule olemaan vaikeetta.

//Voi Hiroa :3 toi on juuri hyvä!

[Wind]

Grey Rivaille

Tori nousi nopeasti Greyn vierestä ja lähti nopeasti pyydellen anteeksi. Pieni hätäännys käväisi hänen mielessään. Torihan oli sokea ja aikoi noin vain lähteä ilman ketään muuta, joten hän päätti mennä mukaan vain varmistaakseen, ettei tämä satuttaisi itseään. Hän nousi ylös sohvalta, otti pari askelta kohti ovea ja pysähtyi. Mutta toisaalta hän ei raaskinut jättää Juliania yksin. Hän kääntyi kohti Juliania ja sanoi: "Lähden Torin perään, ettei hän loukkaa itseään. Tulisitko mukaan?"

[Sierra]

// Pahoittelen etten ole saanut roolia tänne aikaiseks, mutta nyt tulis edes jtn tekstiä ^^;

Julian Schwarz

Will lähti pian käytävälle, ja hetken päästä lähti Torikin. Grey nousi hänkin ylös ja oli menossa käytävälle, kunnes ilmoitti menevänsä Torin perään. Hän kysyi, lähtisinkö hänen mukaansa. Melko hyvä idea, sillä Torihan on sokea, eikä näe eteensä. Rakennus ei melkoinen sokkelo ole, mutta täälläkin on mahdollista törmätä oviin ja seiniin.
"Toki, jossei siitä mitään haittaa ole." sanon, ja nousen ylös itsekin. Alan kävellä itsekin kohti ovea ja astun käytävälle. Jään odottamaan Greytä oven pieleen, ja mieleeni juolahtaa yhtäkkiä kysymys,
jonka sanonkin ääneen:
"Mitä tekisit, jos pääsisit päiväksi ulos täältä..?"

[Cia]

Marcella Calloway

Suulleni kaartui selvä hymy, Lukaksen viimein napatessa itselleenkin tabletin. En tiennyt pojan motiiveja sen ottamiseen, vai oliko kenties syy vain niinsanottu painostukseni. Kommentti karkaamisesta kuitenkin sai minut miettimään karkaamisen mahdollisuutta. Olisiko se mahdollista? Paikassa oli kyllä vartiointi, sekä kaikki uloskäynnit tiukasti lukossa, mutta tuskin mikään mahdotonta olisi. Laskeuduin lattialle istumaan seisomisen alkaessa tuntumaan liian raskaalta. "Onks sulla sitten jo nyt suunnitelmat pakoon?" kysyin kulmiani kohottaen. Olihan poika kertonut varastaneensa, joten oveluutta luultavasti löytyisi tarpeeksi paon suunnittelemiseen.
Liutin itseäni lattialla seinää vasten, johon painoin selkäni ja pääni. Katseeni kiinnittyi oveen, joka oli edelleen auki. Kuka tahansa voisi minä hetkenä hyvänsä tulla ja löytää meidät täältä. Ei se tosin haittaisi, ei yhtään. Hanzel saisi kuulla siitä, ja kiinnittäisi huomionsa minuun, eikä vain jättäisi minua yksin selliin sanoen, ettei tiennyt vihasiko minua. En ollut varma, oliko se tämän koko jutun pohjimmainen idea, jonka olin laatinut huomaamattani. Ainoa miinus puoli oli se, että myös Lukas jäisi kiinni ja joutuisi vastuuseen. "Kui vanha sä muuten oot?" tuli mieleeni kysyä pojalta, ja niin myös kysyinkin.

[Wind]

Grey Rivaille

"Toki, jossei siitä mitään haittaa ole." Grey kuuli Julianin vastaavan ja kävelevän käytävälle. Hän vastasi: "Ei siitä haittaa ole. Itse kysyin," ja seurasi tätä.

Aloittaessaan kulkunsa pientä kolinaa, oletettavasti Torin aiheuttamaa, kohti Julian kysyi yllättäen Greyn, että mitä hän tekisi jos pääsisi päiväksi pois. Harmiton kysymys, johon hän uskaltaisi vastata mutta sitä hänen ei ollut tullut mietittyä. Hän oli niin tottunut olemaan laitoksen sisällä lukkojen takana. Ensimmäisenä hänelle tuli mieleen Luna, hänen siskonsa, mutta tämän kanssa tapaaminen ei tosiaankaan olisi viisasta. Se tuottaisi vain ongelmia ja Luna varmaan vihasi häntä jo pahoin. Joten hän vastasi asian, joka tuli toisena mieleen: "Taitaisin mennä vuorille. Siellä tuulee paljon ja olisi mukava tuntea se näin vuosien jälkeen. Entä sinä?"

[zen]

LUKAS

Poika hämmästyi yllättävästä kysymyksestä. Hän melkein oli unohtanut, ettei kumpikaan heistä tuntenut toisiaan vielä juuri lainkaan, vaikka he varmasti tulisivat viettämään aikaa kahdestaan vastaisuudessakin.
"Kuusitoista", hän vastasi katsomatta lainkaan Marcellaa kohti poissaolevan oloisesti, kun hän nousi ylös paikoillaan ja alkoi tutkimaan seuraavaa, ylempää hyllyä, joka oli ärsyttävän korkealle sijoitettu - eihän se olisi mikään ongelma aikuiselle miehelle, mutta Lukas oli vaatimattoman lyhyt edelleen. Toivottavasti Marcella ei ollut luullut häntä yhtään nuoremmaksi, pätkä kun miespuoliseksi henkilöksi oli. Hyllyllä oli siististi pakattuja injektioneuloja ja muita tarvikkeita, joista Lukas ei juurikaan ymmärtänyt paljoa. Tarvikehylly näköjään.
Vaikka hän oli sivuuttanut aiemman saamansa kysymyksen, mietti hän sitä silti edelleen mielessään. Oli outoa, ettei iso joukko yliluonnollisia kykyjä omistavia ihmisiä edes yrittänyt paeta tällaisesta laitoksesta - sitä vartenhan kyvyt olivat. Kaaoksen levittäminen ei ehkä ollut päätavoite, mutta varmasti vedenhallintakin on luotu juuri siksi; voimakkuuden ja paremmuuden tunteeseen. Ajatella, mitä kaikkea silläkin voisi tehdä. Ehkä Lukas voisi varastaa avaimet, ottaa ne talteen kaikkien löytämättömiin. Vaan idea oli täysin avuton, eihän nyt avaimilla pitkälle pötkitä - poika ei saanut päähänsä mitään tarpeeksi fiksua ideaa juuri nyt.
Hän veti hyllyn takaa pakkauksen, minkä avattuaan huomasi sen sisältävän erilaisia lääketabletteja. Suuhun vain, kerranhan sitä eletään.
"Nyt tiedän", pörrötukkainen poika sanoi iloisesti virnistäen. "Tilataan taksi."

[Cia]

Marcella Calloway

Sain yllättyä kuinka lähelle olin Lukaksen iän arvannut, eli noin ikäisekseni. Ulkonäöllisesti poikaa ei olisi yhtään kuuttatoista vanhemmaksi voinutkaan epäillä, mutta oli varmasti paras, etten sitä koskaan tulisi ääneen mainitsemaan. Minun ikäni ei ilmeisesti kiinnostanut, kun kerta Lukas ei sitä kysynyt, mutta tutustumisen merkeissä halusin omanikin mainita. "Viistoista."
Seurasin katseellani, kuinka Lukas veti esiin jo neljännen laatikon, joskin näytti joutuvan kurottaa, että edes ylettyi laatikkoon. Ei sillä, en varmaan tainnut häntä yhtään pidempi ollakaan. Haukottelin hieman. Arvoitus siitä, mitä pillereitä olin vetänyt, piti mielenkiinnon mielelläni. En ainakaan ollut vielä saanut huomata mitään vaikutuksia. Nähdessäni pojan vetävän monta uutta, erilaista tablettia kerrallaan, hymyilin näylle. Otti Lukaskin viimein tästä kaiken irti.
Pojan idea taksista sai minut nauramaan ihan kunnolla. "Joo, se varmaa pääsis hakee meiät täältä lukkoje takaa." Ei se nyt kai oikeasti toimisi. Vai voisiko se toimiakin? Harmikseni en ollut saanut vielä huomata mitään vaikutuksia niistä aiemmin ottamista tableteista, jolloin otin samanlaisia pillereitä vielä toiset kaksi lisää. Jotenkin avatessani pussin sain sen kuitenkin räjähtämään, valkeiden tablettien lentävän ympäri huonetta. "Hups", hihitin.

[zen]

LUKAS

Kuullessaan tytön iän Lukas miltei huokaisi helpotuksesta - tuntuihan se aina paremmalta olla ikäisensä seurassa, vaikka itse olikin vuotta vanhempi. Lattialla istuva Marcella ei ehkä näyttänyt hirvittävän hyvinvoivalta juuri tällä hetkellä, mutta Lukas ei sitä juuri nyt huomannut eikä kiinnittänytkään huomiota. Nauru kuulosti pojan korviin siltä, kuin olisivat jo vanhoja tuttuja, nauramassa yhdessä ja pitämässä hauskaa. Nauru tarttui lyhyeksi hetkeksi myös häneen; karheahko, hiljainen hekotus.
Hyllyjen luota pois sivummas siirtyen Lukas piti katseensa vielä Marcellassa, joka näytti availevan uutta pussia kaikessa rauhassa. Sen sisällön lentäessä lattialle Lukaskin tirskahti hieman, eihän sitä mitään tietenkään mahtanut, kun noin käy, hauskaahan se vain on tällaisessa tilanteessa.
"Hitto, kohta kaikki tietävät meidän olleen täällä", hän totesi, muttei lainkaan vihaiseen sävyyn, ennemminkin hymyilevin, nauravin kasvoin kuten äskenkin. Seuraukset tästä pienoisesta tempauksesta eivät lainkaan kävisi hänen mielessään, eihän sillä edes väliä olisi. Lukas otti yhden pienemmistä laatikoista, siirtyi Marcellan eteen kumartuen alas ja kumosi koko laatikon sisällöt lattialle. Useat pienet pakkaukset, muoviset kääreet, pussit ja ties mitkä levisivät molempien eteen. Nyt ei Marcellalle ainakaan tulisi paha mieli lattialle pudonneista pillereistä.

[Echo]

William "Will" Nightray

Kuljeskelin paikasta toiseen normaaliin tapaani, välillä jäin sivusilmällä seuraamaan mitä jotkut tekivät, mutta jos kyseessä ei ollut mitään epäilyttävää niin jatkoin vaan matkaa. Näin aamupäivänä oli aina tylsää. Olisi paljon helpompaa istua valvontakamera-huoneessa, sillä ei tarvitsisi turhaan kuluttaa jalkoja, mutta siellä ahtaassa kopissa homehtuminen ottaa vielä enemmän voimille. Mielessäni käy Clearin etsiminen, häntä oli nimittäin erittäin mukava härnätä.
Kumminkin löydän tämän saman sinihiuksisen tytön käytävältä, joka oli äsken yksi kolmikosta. Pysähdyin hetkeksi käytävän toiseen päähän ja hämmästelin mitä hän tuossa istui, mutta vartijana minun tehtävä oli mennä varmistamaan, että hän oli kunnossa. Astellessani lähemmäksi huomaan hänen silmien olevan kiinni(?), mutta ei hän tajuttomalta vaikuta.
"Huhuu Razton, ollaankos täällä hereillä?" kysyin kyykistyen tytön vierustalle. Minulle oli jäännyt pahaksi tavaksi kutsua erottuvia sukunimillä, etunimet tuntuivat liian tuttavallisilta. Läheltä katsottuna hän vaikutti hengittävän ihan normaalisti, eli lepäsikö hän muuten vaan? Miksi lattialla? Välillä nämä erottuvat hämmensivät minua pahemman kerran, jonka vuoksi en ole varma miksi edes välitän tai välitänkö lainkaan.

[Raion]

Tori Razton

Unessani näin(?) että olin rannalla ja kuulin ocariinan kauniin äänen, yölisen taivaan ja kuun jonka kuvitelin miltä se näytää. Rannalla olin ihan kokonaan yksin ei kukaan ollut näkö pirissä, yhtäkkiä olen uppoamassa veden pohjaan, vesi oli todella kylmää ja kuun heijastus näky kauniin pelotavana. Paine oli kova veden alla silmäni olivat koko ajan menossa kiinni, kuulin viellä kerran tutun äänen joka sanoin että älä koskaan palaa luokeksin kylmä verinen seireeni...

Ääni joka heräti minut kesken lauseen "Huhuu Razton, ollaankos täällä hereillä?" avasin silmänin ja näin beigen sävyisen olevan ihmisen neutraalia näytää. Tunnistin äänen kuuluvan Williamille jokan kuulin vähän aikaa sitten. "Kyllä! olen minä!" äänäni oli hämentävän kuuloista omaan korvaanikin, toivotasti se ei paista läpi Willamille.

[Echo]

William "Will" Nightray

Tyttö havahtui hereille ja pidin katseeni hänen vaaleissa silmissään, vaikkei sinänsä katsekontaktilla ollut väliä tässä tilanteessa hänen ollessaan sokea.
"Täällä on parempiakin paikkoja nukkua kuin muiden tiellä likaisella lattialla", huokaisin turhautuneena pidellen käsiäni koukussa olevien uniformun peittävien polvieni päällä.
"Sitä paitsi nukkuminen kuuluisi jättää yölle. Mitäs viime yönnä on tultu puuhasteltua jos nyt väsyttää?" nostin kulmiani epäilevästi. Tällaisina hetkinä en tunne oloani vartijaksi, vaan lapsenvahdiksi enemmän. Eivät he osanneet syödä aamupalaa tai nukkua yöllä. Nousin takaisin seisomaan odottaen hänen tekevän samoin lattialle jäämisen sijaan.

/ lyhyttä roolausta luvassa näin kahdelta yöllä

[Raion]

Tori Razton

William sanoin että on täällä parempiakin paikkoja nukkua kuin latialla, sinääsä ymmärrän että on mutta en tiedä missä huoneeni on tai edes missä olen?!
"Sitä paitsi nukkuminen kuuluisi jättää yölle. Mitäs viime yönnä on tultu puuhasteltua jos nyt väsyttää?" Väri muutui ärtyneen punaiseksi, "Mitä yöllä tehään kuin nukkutaan, en voi muuta tehä yöllä." Nousin samalla ylös seinää vasten koska Williamin nousenvan kans "Minua vaan väsysti yhestä toisesta syystä ja sen takia nukahin tähän" silmäni tuntuivat märiltä sanoessani asiani, olinkohan alkanut itkemään unissani vai johtuuko se ihan muusta.

/lyhyellä linjalla jatketaan XD

[Cia]

Marcella Calloway

Sain yllättyä huomatessani, että minulla oli ihan oikeasti hauskaa Lukaksen kanssa. Ihan kuin ei edes oltaisi missään laitosvankilassa, vaan vaikka koulun välitunnilla. Ajatus lämmitti mieltäni. Olikohan Lukas ollut koulussa ennen tänne joutumista? Tai siis varmasti oli, mutta koska itse en ollut koulussa muutamaan vuoteen ollut, tuntui jo sana koulu oudolta. Lukaksellakin näytti olevan hauskaa naurustaan päätellen. Tuskin sain henkeä naurun keskellä, joka johtui edelleen pussin avautumisesta tulleesta sotkusta. Lukaksen muistuttaessa riskistä jäädä kiinni, vastasin melkein jo naurusta itkien "Tiedän." Yritin hetken hengitellä rauhallisesti, jotta nauru laantuisi, onnistumatta, koska aina kun edes vilkaisin Lukasta, aloin nauramaan taas.
Katsoin iloisena, kuinka Lukas otti uuden, hieman pienemmän laatikon, kävellen ihan eteeni, kaataen laatikon sisällön kokonaan lattialle. Laatikko oli sisältänyt kaikkea sälää, josta nappasin pinsetit, alkaen napsuttamaan niitä yhteen. "Eiks bileissä pidä aina olla musiikkia?" kysyin Lukakselta miettien, alkaen napsuttelun lisäksi keinuttamaan päätäni 'musiikin' tahdossa. Koska keskityin musiikkiin niin kovasti, jäi nauru taka-alalle, vaikkakin kasvojani koristi vieläkin pirteä hymy.

[zen]

LUKAS

Marcellahan oli ihan sekaisin. Miten tähän oikein pitäisi suhtautua, lääkkeistäkö käytös johtui? Aika nopea vaikutus, Lukas kun itse ei kokenut oloaan sen kummemmaksi. Hän istui alas lattialle Marcellaa vastapäätä ja risti jalkansa rennosti, yrittäen katsoa Marcellaa vakavasti valmiina sanomaan jotain tilanteeseen fiksumpaa, muttei voinut hymylleen mitään - näyttihän tyttö nauttivan hetkestä täysin rinnoin, mitä nyt suunnilleen järjissään pysyi. Nauru tuntui hyvältä, varsinkin toisen suusta kuultuna, oli aitoa tai ei.
"Soitat huonosti", Lukas sanoi leikillään ivaten ja kurottautui nappaamaan pinsetit tytön kädestä (?), naputtaen sitten pinsettejä itse pari kertaa ihan kuin kokeillakseen, toimiiko sillä tuotettu rytmi todella. Eihän se kilttiä ollut napata mitään toisen kädestä mitään sanomatta, mutta hätä ei lue lakia, tulihan pinseteistä ärsyttävä ääni, vaikka hiljainen napsutus olikin. Loput lattialla olevista tavaroista eivät näköjään olleet vielä yhtä kiinnostavia kummankaan mielestä, eihän niitä kukaan kaivannut; muutama lääkeruiskukin seassa saivat pahan olon kuplimaan mielessä. Noita varmasti tarvittiin tässä laitoksessa.
Lukas sitten hivuttautui hieman lähemmäs Marcellaa lattialla lojuvasta sälästä huolimatta ja nipisti juuri toiselta näpistetyillä pinseteillä Marcellan poskea, mitään sanomatta, ilkikurisesti hymyilevin kasvoin. Kai pieni kipu saisi tytön takaisin maan pinnalle.

[Fayilien]

Nova Sayoko

"Olen Rose Collins" tyttö sanoi katsoen Novaa hymyillen. Hän oli tullut vasta hiljattain, väsymyksen huomasi hänen kasvoiltaan. "Olet varmaankin uusi tutkija, tervetuloa laitokseemme. Toivottavasti viihdyt työssäsi täällä, uusia tutkijoita onkin kaivattu", Nova sanoi kasvoillaan tyhjä katse, joka arvioi Rosea päästä varpaisiin. Tutkijan takki häneltä vielä puuttui, mutta erottuva hän ei takuulla ollut, siitä Nova oli varma. "Minä tästä päästän teidät jatkamaan tutustumiskierrostanne", hän sanoi luoden ensin ilmeettömän katseen Artiin ja sitten hieman väkinäisen hymyn Roseen. "Hei sitten", hän kääntyi nopeasti mustien pitkien hiusten heilahtaen puolelta toiselle. Sosiaalisen tilanteen aiheuttama ahdistus pakotti hänet poistumaan paikalta mitä pikimmiten. Ensivaikutelma uudesta tulokkaasta kuitenkin yllätti hänet, Rose vaikutti hänestä mukavalta henkilöltä. Tämä tuntui Novasta omituiselta, sillä hän ei ollut koskaan pitänyt kenestäkään. Ehkä heissä oli aavistuksen verran jotakin samaa, Nova ajatteli kiivetessään viimeisimmät portaat ylös kolmanteen kerrokseen. Hän ei edes vilkaissut  oleskelutilaa, jonka sohvilla oli muutama erottuva, vaan jatkoi suoraan huoneensa ovelle.

Novan täytyi tasapainoitella aamiaistarjottimensa kanssa poimiessaan tutkijan takkinsa taskusta kortin, jolla oven saisi avattua. Hän kosketti sillä kahvan yläpuolella olevaa palkkia, ovi piippasi ja loksahti auki. Viileä ilmavirta pyyhkäisi Novan kasvoja, kun hän astui huoneeseensa ja sulki oven perässään. Hän laski tarjottimen mustalle marmoriselle pöydälleen ja jatkoi matkaansa kylpyhuoneeseen. Nyt hän tahtoi kylmään suihkuun. Kylpyhuoneen seinät olivat tummanharmaata kiveä, laitos oli rakennettu kallion sisään. Peseytyessään Nova pohti mitä Lukas mahtoi tehdä silläaikaa. Hän päästi syvän huokauksen ja ajatteli: 'Mitä minä teen sen pojan kanssa?' Tutkimukset alkaisivat pian, oli kiirehdittävä.