Ei verta väkevämpää

[zen]

Linkki yleiseen keskusteluun


▼


Ihmiset ovat jo vuosikymmeniä eläneet normaalia elämää: he nousevat aamulla suihkuun, syövät aamupalan, vievät lapset kouluun, menevät töihin. Entä jos kaikki ei olisikaan niin normaalia, miltä näyttää?

Kaiken tämän keskellä elää kaikessa hiljaisuudessa yliluonnollisia ihmisiä, jotka ovat naamioituneet tavallisten ihmisten joukkoon. Viime vuosien saatossa heidän hiljainen osansa yhteiskunnassa on kuitenkin alkanut rappeutumaan ja rikollisuus on kasvanut etenkin näiden voimia omaavien ihmisten keskuudessa - yliluonnolliseksi tahallaan vai vahingossa paljastuessaan henkilö pidätetään ja viedään laitokseen jatkotoimenpiteitä varten; vapaus ei ole yleensä vaihtoehto heille. Heidät koetaan vaaraksi muulle kansalle.
Heidän olemassaolostaan viranomaiset hiljentyvät, vaikka huhuja liikkuukin monessa kaupungissa.




Yliluonnollisten voimien aiheuttajaksi on epäilty geeniä, joka on myöhemmin nimetty endrogeeniksi. Geeni on arvaamaton ja tuntematon - tähänkään mennessä ei ole löydetty yhteyttä sen ilmestymiseen eri ihmisissä. Perimän tai muun altistuman ei ole todettu vaikuttavan geeniin.
Yliluonnolliset ihmiset, "erottuvat", kykenee riskittömimmin tunnistamaan erilaisilla verikokeilla etenkin, jos on epäselvää, onko henkilö geenin kantaja vai ei - tässä tapauksessa voi olla mahdollista, etteivät voimat ole vielä puhjenneet esiin, mutta ihminen otetaan silti tarkkailun kohteeksi. Lapsissa ei ole tähän mennessä vielä ilmennyt yliluonnollisia voimia, ja onkin tavallista, että suurin osa heistä on jo teini-iässä tai teini-iän ylittäneitä. Voimien kirjo vaihtelee suuresti, eivätkä identtiset voimat täysin toisilleen tuntemattomien ihmisten välillä ole mahdottomia.




Laitokseen voi päätyä usealla tavalla. Jos tutkijoille on esimerkiksi tullut ilmoitus kaupungissa asuvasta ihmisestä, jonka on havaittu käyttäytyvän oudosti tai hämärästi niin, että häntä voisi geenin kantajaksi epäillä, otetaan hänet tarkempaan tutkintaan heti. Toki selkeämpiä tapauksia on, ja paljon. Kiinniottamista ei juurikaan voi välttää näissä tapauksissa, eikä voimakeinoja kaihdeta käyttää.

Jokaiselle "erottuvalle" annetaan varsinkin saapuessaan säännöllisesti annos vasta-ainetta, joka ikään kuin tukahduttaa geenin vaikutuksen, eivätkä he näin voi käyttää voimiaan parhaalla mahdollisella tavalla, usein eivät lainkaan. Tutkimustarkoituksia varten vasta-ainetta ei juurikaan suoneen piikitetä, pitäähän tutkimusten olla paikkaansapitäviä, ja tästä syystä vanhemmat laitokseen tuomitut ovat toisinaan vapaita käyttämään voimiaan, vartioidussa ympäristössä luonnollisesti.

Arki tutkimuslaitoksessa ei paljoa eroa tavanomaisen vankilan tai muun osaston päivittäisestä elämästä: vapauksia on, muttei alueelta saa poistua. Vankien välisiä sosiaalisia kanssakäymisiä ei ole estetty, joten he voivat vapaasti jutella toisilleen. Virallisia aikataulutusjärjestelmiä laitoksen asukeille tai henkilökunnalle ei ole järjestetty, mutta ruokailut he tietysti saavat oikeissa ajoin, mikä lisää rutiinia arkeen. Jokaisella vangilla on tavallisesti oma huoneensa turvatoimenpiteiden vuoksi.

Tutkimuslaitos sijaitsee syrjäisellä alueella, jonne on tietenkin kulkuyhteys pääasiassa teitse - ympäröivä alue on toki autiota, muttei täysin elotonta. Laitokseen kuuluu neljä kerrosta kellari mukaanlukien, joista ylin kerros on pääasiassa varattu henkilökunnan käyttöön. Tutkijoita ja muuta henkilökuntaa koskee hyvin tiukka salassapitovelvollisuus kaikkeen laitoksessa tapahtuvaan, eikä heille ole lainkaan epätavallista yöpyä täällä. Joillekin tämä paikka on jopa toinen koti.




Roolipelissä on mahdollista ja suotavaakin pelata muillakin kuin yliluonnollisilla hahmoilla.

Tutkijat sekä muu henkilökunta ovat laitoksen ydin, hekin toki vain tavallisia ihmisiä tavallisine elämineen. He pyörittävät laitoksen arkea ja sanelevat säännöt, järjestävät tutkimuksia tai sitten vain järjestävät kahvikestit, jos siltä tuntuu. He eivät välttämättä ole korkeasti kouluttautuneita henkilöitä, vaan kuka tahansa voi olla tutkija - suuria vaatimuksia työhön ei juurikaan ole, sillä tekemisen ohessa oppii. Tutkijoiden työhön kuuluu ensisijaisesti yliluonnollisten ihmisten tutkiminen, pääasiassa eri testien kokeilu ja voimien analysointi. He jakautuvat kahteen ryhmään - niihin, jotka katsovat asiaa tieteellisemmältä kannalta ja niihin, jotka keskittyvät itse voimiin. Osa heistä viettää paljonkin aikaa laitoksen alueella, moni jopa asuu täällä.

Vartijat ovat selitteenä itsestäänselvyys. He pitävät huolen siitä, että laitoksessa pysyy yllä järjestys, eivätkä luonnottomat ihmiset pääse millään tavoin aiheuttamaan harmia. Heilläkin on tutkijoiden tapaan velvollisuus pysyä vaiti kaikesta, mitä laitoksessa näkee tai kuulee.

Yliluonnollisia voimia omaavat ihmiset, joita kutsutaan myös erottuviksi varsinkin heidän omassa keskuudessaan, voivat olla juuri saapuneita, vastikään kotiutuneita tai jo kauemmin laitoksessa asunut - tärkeintä, että heilläkin jokaisella on oma tarinansa.
Voimat eri erottuvien välillä voivat vaihdella paljon, ja he ovatkin kirjava joukko erilaisia ihmisiä.




Moni erottuva alkaa tuntea syvää tyytymättömyyttä ja vihaa tutkijoita ja yhteiskuntaa kohtaan siitä, kuinka heitä kohdellaan tai hyväksikäytetään. Pieni lahko, joka suunnittelee kaikessa vakavuudessaan pakenemista laitoksen kahleista, syntyy hiljalleen heidän keskuudessaan. Jotkut harvat saattoivat jo yrittää yksin pakenemista, mutta heidät nopeasti estettiin, eikä pakoyrityksestä tietenkään selvinnyt rangaistuksetta. Joillain heistä saattaa olla kosto tai muu suurempi suunnitelma mielessään, kun taas useat toivovat vain rauhallista elämää laitoksen ulkopuolella.

Osa heistä on toki tyytymättömiä saamaansa kohteluun yhteiskunnan vihollisena, mutta osa taas uskoo hartaasti siihen, että ennakkoluulot ja käsitykset erottuvien suhteen voidaan vielä muuttaa, eivätkä siten myöskään kapinaa toivo syntyvän. Laitoksen arki pyörii eri aatemaailmojen välillä, oli kyseessä sitten erottuva, tutkija tai vartija - uudet laitokseen saapuvat sekoittavat myös pakkaa omalta osaltaan.




- Foorumin säännöt pätevät myös täällä
- Ei autohittausta, metapelausta tai munchausta
- Toisin sanoen et siis roolipelaa toisten hahmoilla, hahmosi ei tiedä kaikkea eikä ole voittamaton
- Ei kiusaamista - muistetaanhan kohtelias käyttäytyminen kanssaroolijoita kohtaan
- Hahmoilla saa ja pitää olla erimielisyyksiä, kunhan ne pysyvät roolipelin sisällä
- Ei seksuaalista kanssakäymistä
- Saa tehdä useamman hahmon halutessaan
- Rakkaus ei ole roolipelin pääjuoni. Kukaan ei mene naimisiin heti ensinäkemältä tai nuole pusikossa koko aikaa
- Ei kiitos mitään ylivoimakkaita voimia, pidetään hahmojen voimat vähän realistisemmassa mittakaavassa
- Roolipelin tekijää totellaan, mutta kukaan ei ole diktaattori
- Roolipelissä SAA tehdä omia päätöksiä, kuvitella miljöön haluamakseen ja viedä juonta haluamaansa suuntaan. Ja moni hahmo hyvin mahdollisesti näkee toisensa päivän aikana, joten ei mitään kaksinpelailua kaiken aikaa


▼


Mukana olevat hahmot:

Hanzel Calloway / 62 / Mies / Päätutkija / JokuHullu
Claude Callahan / 29 / mies / tutkija / Reina
Nova Sayoko / 27 / Nainen / Tutkija / Fayilien
Augustin Stern / 34 / mies / tutkija / Lisanna
Rose Collins / 26 / nainen / uusi tutkija / Camile

Art Nicholson / 27 / mies / apulainen / zen
Zach / 31 / Mies / Ruokalatyöntekijä / Benkku

Raine / 24 / Mies / Vartijaerottuva / Benkku
Ester Tarasovna / 23 / Nainen / Vartijaerottuva / Täti
William "Will" Nightray / 25 / Mies / Vartija / Echo, tutummin Esko

Tori Razton / 18 / Nainen / Erottuva / Raion
Clear Leo Rosséu / 19 / miäs / erottuva / Nio
Lukas Maier / 16 / mies / erottuva / zen
Oprah Frostel / 17 / nainen / erottuva / Yumeni
Grey Rivaille / 23 / Mies / Erottuva / Wind
Marcella Calloway / 15 / nainen / erottuva / Cia
Julian Schwarz / 16 / nainen / erottuva / Sierra
Bonvilio "Bov" / 22 / Mies / Erottuva / Hiromi
Yekaterina “Katenka” Dyatlov / 17 / nainen / erottuva / tiny
Adonis 'Rum' Gatekeeper/ 37 / Mies / Erottuva / Mister Ringring


▼


Roolipelaus alkaa syyskuisesta aamusta - sääksi on luvattu vesisateita

> timeskip iltaan


HOX HOX TÄÄLLÄ YKSINKERTAISTETTUJA POHJAPIIRROKSIA LAITOKSESTA
huom suuntaa antavia, sijainnit ja muut ei oo tärkeitä vaan se mitä kerrokset suurinpiirtein sisältää
toisessa kerroksessa on myös erottuville omaa oleskelutilaa
kiitos JokuHullu... you're the man

stay safe, kids

---

[Nio]

CLEAR LEO ROSSÉU ei taaskaan saannut nukuttua melkein lainkaan. Nämä kaksi vuotta samojen seinien tuijotusta on saannut hänet unohtamaan inhimillisyytensä. Ei hän tarvitsisi tunteita, ystäviä, ruokaa tai unea, eihän Clear ole muuta kuin testirotta, niin miksi hän kohtelisi itseään sen paremmin. Se kuullostaa julmalta, mutta niin nuori näkee ympäristönsä muokkaaman itsensä. Hän tuijottaa kyllästyneellä katseellaan valkoista kattoaan, jossa häiritsee pieni harmahtava kolhu hänen heittäessään silloin kaksi vuotta sitten siihen jotain. Hän oli silloin niin vahvalla lääkityksellä, ettei enää edes muista mikä tuo mysteeriesine oli ja tähänkin päivään asti asia on kummitellut häntä. Sen arvailu pitää jotenkin aivot virkeänä ja se muistuttaa häntä miten asiat olivat silloin alussa; kuinka paljon hän on muuttunut.
Ranskalaissyntyinen vetäisee itsensä istumaan sänkynsä reunalle harkiten ulos menemistä – ulos menemisellä tarkoittaa hän huoneestaan poistumista, koska ulkoilmaan pääsy on vain kaukainen unelma. Ennen tänne tuloa hän vihasi ulkoilmaa – aina liian kylmä tai kuuma, satoi vettä tai lunta - mutta nykyään hän voisi vaihtaa mitättömänsä henkensä hetkeksi lumihangessa tai nurmikkoniityllä makaamiseen. Hetken aikaa Clear yrittää karkoittaa kylmyyttä kääriytymällä peittoon ennen kuin jaksaa nousta kepeille jaloilleen ja makeasti haukoittelee venyttäessään käsiään kohti kattoa, kuin mikäkin kissanpentu. Ovien pitäisi olla auki, aamupalan pitäisi olla tarjolla. Häntä ei kyllä huvittaisi syödä lainkaan, mutta hän tietää joutuvansa ongelmiin taas, ellei söisi yhtä vaivaista leipää tai edes näyttäisi naamaansa ruokasalissa niinkuin söisi jotain. Clear ei ymmärrä yhäkään miten jotkut tutkijat jaksavat välittää hänen ruokailustaan.
Rosséu pörröttää hieman vaaleita hiuksiaan, joka saa riittää hänen osaltaan ulkonäön kohentamiseen. Ei kukaan täällä välitä miten hän pukeutuisi, jonka vuoksi tiukahtavat, siniset kollarit ja harmaa pitkähihainen riittävät hänelle. Clear asettaa kätensä jo huoneensa kahvalle, mutta pysähtyy siihen. Hän painaa päälakensa ovea vasten katsoen jalkojaan ja miettien miten pitkään hän tätä kaikkea jaksaisi.

[zen]

LUKAS

Olo tuntui raskaalta. Lukas ei tiennyt mitä ainetta tuntematon mies oli edellisenä iltana hänen suoniinsa piikittänyt, mutta se selvästi toimi, vaikka hellävaraisempi ote olisi varmasti ollut paikallaan. Vasta yksi yö laitoksessa takanaan Lukas muotoili mielessään ties miljoona kysymystä, joihin ei varmasti tule vastausta saamaan ainakaan hetkeen. Hänet oltiin tuotu eilisenä iltapäivänä, kysytty miltei järjettömiä tietoja, passitettu ties minne ja lopulta hylätty tähän ankeaan huoneeseen. Melkoinen vastaanottoseremonia tämäkin.
Yö oli ollut pitkä, kun poika edelleen makasi selällään tyhjällä sängyllä. Peitto, lakana ja tyyny olivat edelleen sievästi viikattuina sängyn toisessa päässä odottamassa käyttäjäänsä, joten vain puolipehmeä patja koristi sänkyä pojan alla. Huone oli hämärä, ovi lukossa ja muut ihmiset ties missä - Lukas alkoi jo tuntea epävarmuutta olinpaikastaan; ehkä hänet lukittiin ikuisuudeksi miltei tyhjään huoneeseen, ehkä kukaan ei tulisi ovea koskaan avaamaan. Takki sekä muut nopeasti mukaan kotoa otetut vaatteet olivat levinneet lattialle, eikä Lukas välinpitämättömästi edes vilkaissut niitä hänen noustessaan istumaan sängylle, ristien jalkansa sängyn päälle ja nojaten taaksepäin käsillään. Tuntui, kuin olisi junan alle jäänyt, tai edes jotain sinne päin - hän antaisi vaikka sielunsa yhdestä särkylääkkeestä. Haukotus pääsi livahtamaan pojan suusta, kun hän suoristi tummaa printattua t-paitaansa ja vihdoin kiinnitti huomionsa tavaroiden pieneen sotkuun lattialla, jonka ehkä jokin tunti hän järjestäisi ne kauniimmin, mutta ei nyt.

[Raion]

Tori

Minä makasi sängyssä yöpaita päällä ja mieti kaikkea tapahtunuta. Ensimäisenä ajatuksenna tuli mieleen ystävänsä josta minulle tuli liian rakas, mutta nyt hän on toisen tytön paloissa. Tuntui että minä olin vain rikkinäinen rätti joka on helppo unohtaa ja joka on helppo vaihtaa uuteen. Puolitoista vuotta olen ollut täällä ja en osaa päästää irti, mutta se on vaikeaa se sattuu liikaa, olen heikko luopumaan. Ajatukseni katkaiseva sateen ropina joka kuului ulkoa, lähin kävelemään pientä ikkunaa kohti koska tunsin huoneeni hyvin ja tiesin missä suunileen kaikki ovat. Laiton käteni ikkunasta laitoin yritin tunnustella sadetta, se oli ainoa asia jonka uskallan tehä. En tuntenut mitään enenkuin pienen pisaran, jotenkin se sai minut hymyilemään ja hieniman punastumaan koska olin iloinen sateesta.

"Kai minun vaatet on laitetava!" minä totesin ääneen ja menin vähän syrjäsemppään että kukaan ei näkisi minua riinsuntumassa, otin yöpaitani pois ja aloin pukeutumaan, huomasin että paikka mihin minulla laitetaan piikejä ei olen enään kipeä, kuin alussa kun tulin tänne, kai olen tottunut siihen että minua piikitetään joka päivä. Kun sain mekkoni päälle niin kävelin sängylleni laitamaan kenkiäni jalkaan, koska on liian vaikeeta laitaa kun seisoo, nimitäin olen kaatunut monta kertaa.

"Olen meilkein valmis!" samalla kun sanoin aloin harjaa hiuksiani joten kuten. Kun sain kaikken tehtyä niin aloin odotamaan avustajaani, hän vaikutaa mukavalta tyyppiltä vaikka olemme puhuneet vähän viimesin puolen vuoden aikana, ehkä teen tänään toisin ja alan puhumaan jotain, mutta mitä?

[Wind]

Grey Rivaille

Grey nousi istumaan sänkynsä laidalle. Vilkaistessaan ulos pienestä ikkunasta hän ajatteli siskoaan, joka oli aina tykännyt sateesta. Olikohan siitä viitisen vuotta, kun kaikki tapahtui ja hän joutui tänne laitokseen? Täällä ajankulua oli vaikeampi huomata. Hän vain toivoi, että sisko antoi hänelle anteeksi ja ei joutunut hankaluuksiin siitä, minkälainen otus hän oli.

Grey nousi jaloilleen kokeillen leukaansa, johon oli alkanut kasvaa sänkeä. Hän alkoi kaivaa parranajovälineitään. Löydettyään ne hän ensin solmi hiuksensa man-bunille harjaamatta niitä ensin ennen kuin rupesi toimeen ilman peiliä. Ne vuodet, jotka hän oli ollut täällä, olivat auttaneet hänet masteroimaan parran ajon ilman peiliä. Vielä lopuksi hän kokeili leukaansa. Ehkä vielä joskus hän antaisi partansa kasvaa jonkin verran.

Kun hän oli napittamassa harmaata kauluspaitaansa kiinni, Grey huomasi punaisen läikän lattialla jalkateriensä välissä. Hän kosketti nenäänsä ja katsoi kättään. Nenänverenvuotoa heti aamusta. Hänen olisi pitänyt arvata se. Se lääke, jota tutkijat antoivat hänelle kauan sitten, aiheutti hänelle silti joskus pientä nenänverenvuotoa. Ei siinä mitään, se vain piti hänen voimansa edes jonkinmoisissa aisoissa silloin.

Saatuaan verenvuodon tyrehdyttyä ja puhdistettuaan kasvonsa hän avasi huoneensa oven ja lähti hitaasti kävelemään kohti ruokalaa.

[Benkku]

Raine Malcalm

Kävelin varattua selliä kohti raskaasti. Viimeisestä röökistäni oli kulunut jo melkein 2 tuntia, eikä kasvava sade ulkona antanut minulle mahdollisuutta kyllästyttää nikotiininhaluani.
"Tch. Tätä menoa saan vielä hermoromahduksen..." ärähdin tympääntyneenä.
Kävellessäni huomasin, miten hiljainen selliosasto oli pitkästä aikaa. Vain askeleeni kaikuivat seiniltä, mikä oli todella kummallista, sillä olin tottunut äänekkyyteen ja meluun varsinkin tähän aikaan päivästä.
Aloin pikkuhiljaa saapua päämäärääni kun kuulin askeleiden ääniä sellistä. 'Hmm, Tori on tainnut nousta jo ylös,' ajattelin.
"Olen melkein valmis!" kuulin hänen ilmoittavan oven toiselta puolen. Kappas, juuri sopivaan aikaan.
Odotin vähän aikaa oven toisella puolen jonka jälkeen raotin ovea hiljalleen auki.
"Lähtövalmiina?" kysyin katsomatta selliin sisälle. Enhän tiennyt oliko hän vielä pukemassa.

[Raion]

Tori

Odotin pari minuuttia sängyssä istuen kuunellen sateen ropinaa samalla kosketellen koruani jota pidän mekkoni alla piilossa kaikilta. poika, jonka nimi oli Argus antoisen sen minulla lahjaksi kuulemma se näytää kuun muotoiselta amettistilta. Ajatukseni pyörivät taas hänessä, olen nyt jo rikki tästä tänään olisi se päivä kun tapasin hänet koulun käytävällä. Argusen ääni lumosi minut täysin ja se tulee uniin välillä soimaan.


"Lähtövalmiina?" kuulin oven toiselta puoleta, ääni kuului avustajalleni Rainelle.
"Joo, kyllä olen, tule vaan sisään!" sanoin normaalin tapaan ja yrittin laitaa koruani nopeasti paidan alle että kukaan ei näkisi sitä ja kysysi jotain siitä.

[Benkku]

Raine Malcalm

Työnsin oven kokonaan auki ja astuin sisälle. Kävelin nuoren tytön luo ja ojensin käsivarren eteenpäin tälle tartuttavaksi. "Lähdetään sitten. Tartu käsivarteeni."

[Raion]

Tori

Kuulin oven avutuvan ja Rainen äänen "Lähdetään sitten. Tartu käsivarteeni." Tartuin hänen käteesän joka oli lämmin ja nousin samalla ylös seisomaan "Voisitko viiä minut ruokalaan?" hymyilen hänelle normaalin tapaani, koska ehkä se piristää hänen raskasta päiväänsä, tai sitä en tiiä kun en näe häntä, mutta tunnen että joku ärsytää häntä. "Ja onko kaikki hyvin?" kysyin Rainelta varmuuden vuoksi.

[Benkku]

Raine Malcalm

Tori tarttui käsivarteeni ja nousi seisomaan sängyltään, "Voisitko viiä minut ruokalaan?" kuulin hänen kysyvän hymyillen ja pienen tauon jälkeen hän avasi suunsa jälleen; "Ja onko kaikki hyvin?"
"Juu, sinne oli matkakin. Ruokala aukesi juuri," sanoin naurahtaen pienesti. Aloin saattamaan häntä porraskäytävää kohti hetken hiljaisuudessa kunnes vastasin hänelle "Jep, ei tässä mitään. En vain ole päässyt tupakkatauolle tämän sateen takia..." huokaisin pienesti.

[Cila-Täti]

Ester

Ruokalan ovet olivat juuri auenneet ja Ester oli ehtinyt jo käydä nappaamassa käsiinsä yhden punaisen omenan. Hän oli täällä olonsa aikana kehittänyt tapoja joista ei vain voinut luopua. Nykyään ruokalan henkilökunta oli jopa varautunut Esterin aamuiselle visiitille ja vain nyökkäsi tervehdykseksi kyselemättä sen tarkemmin aikaista ajankohtaa.
Ester oli yksi niistä, jotka asuivat vakinaisesti ja omasta tahdostaan laitoksella. Hän oli todennut sen kaikkein järkevimmäksi vaihtoehdoksi, kun kerran työskenteli siellä eikä oikein omistanut siteitä ulkomaailmaan. Ester kohautti lievästi kulmiaan heittäessään omenan pienessä kaaressa vain ottaakseen sen kiinni toisella kädellään. Hän söisi omenaa kierroksensa aikana. Hitaasti kaivaessaan kynnellään koloja punaisen omenan pintaan hän käveli yhä etäämmälle ruokalasta.

[Raion]

Tori

"Juu, sinne oli matkakin. Ruokala aukesi juuri" Raine sanoi hieman naurahtaen ja huomasin että aloimme liikkua ruokalaa kohti. Hän oli hetken hiljaa niin kuin minkäin kävellessä, "Jep, ei tässä mitään. En vain ole päässyt tupakkatauolle tämän sateen takia..." samalla hän huokasi pienesti.
"Okei, no minusta sade säät ovat ihania, ne piristävät mukavasti ja se saa hyvälle tuulelle!" aloin hymyilemään enemmän pelkästä ajatuksestta että minun iho tulee pisaria "mutta on se ymmärettävää jos tuppakoi, mut varmaan se tekee vähän aikaa hyvää olla siitä erossa" päätin olla hiljaa koska en tiiä mitä tupakoitsialta tuntuu olla erossa siitä tai no ehkä sittenkin tiiän.
Lopettin hymyllyn kun ajatuksen tuli taas Argus.
"Hei Raine, minulla olisi yksi asia josta haluan puha sulle! Tämä on sitten tavallan kunnianosoitus sinulle, koska en yleensä tälläsestä kenellekään ja olet luotetavan oloinen niin uskalla kertoo tän sulle!" päätin olla taas hiljaa ja odotaa hänen vastausta.

[Echo]

William "Will" Nightray

Nojauduin väsyneesti koko painollani nahkaisen tuolin selkänojaa vasten, niin kuin olisin selvinnyt raskaasta työpäivästä vaikka se olikin vasta alussa. Jalkanikin olin ojentanut pöydälle niinkuin olisin maailman haltija tyhjän kahvikupin vierelle. Tupakan savutessa huulieni välissä tutkailin mitä erottuvat tekivät, tämähän oli vartijan työtä. Toisaalta vartijan kuuluisi turvata muiden turvallisuus, joten oli ironista ottaessani monitorihuoneen palohälyttimen pois käynnistä, jottei koko laitokseen leviäisi palohälytys siittä jos polttaisin täällä yhden tupakan. En uloskaan vesisateeseen ollut menossa enkä nyt tulipaloa ollut aiheuttamassa.

Melkein koko aamun olin seuraillut tästä mustavalkoisesta näytöstä erästä erottuvaa, Clear Rosséuta. Huomasin hänen jo heränneen aikaisin, mutta ei hän ollut tehnyt mitään, juuri ja juuri jaksoi sängystään nousta. Hänestä oli osittain tullut silmätikkuni, koko aika jaksoi väittää kaikesta vastaan ja nytkin tuo aamupalalle meneminen vaikutti kamalan hankalalle. Muistan kun hänet raahattiin tänne laitokseen ja hänen mielenterveytensä rappioitumisen voi kyllä huomata, ai että kun rakastan työtäni. Saa nähdä päivä päivältä miten kaikkien heidän elämän halu vähitellen hajoaa entisestään.
Noustessani ylös pudotin tupakan raadon lattialle, poljin sen kengän kärjelläni sammuksiin ja potkaisin pöydän alle piiloon, sieltä löytyi kyllä useampi minun jälkeinen tupakantumppi, mutta eipähän kukaan täällä ikinä näyttänyt siivoavan nii mitäpä se haittaa.

Jouduin kävelemään muutamat rappuset ennen kuin saavuin äsken tarkastelemani nuoren huoneen ovelle, jonka avasin itsevarmasti koputtamatta.
”Viimeisetkin Ruususet syömään nyt", kuulutin hänelle seisoen oviaukon edessä. Tajusinkin vasta kuulutukseni jälkeen hänen seisovan ihan nenäni edessä(?) hänen nojatessaan oveen, jonka jälkeen jatkoin hiljaisemmalla, mutta yhtä varmalla äänensävyllä: "Täällä on muitakin järkevämpiä tapoja päästä hengestä kuin itsensä näännyttäminen".

/ mun roolaamistaidot o vähä ruosteessa

[Benkku]

Raine Malcalm

"Hei Raine, minulla olisi yksi asia josta haluan puha sulle! Tämä on sitten tavallan kunnianosoitus sinulle, koska en yleensä tälläsestä kenellekään ja olet luotetavan oloinen niin uskalla kertoo tän sulle!"
"Öh... ok?" sanoin hieman hämmentyneenä. Mitäköhän hän aikoi kertoa minulle? Olin kyllä otettu, että hän piti minua luotettavan oloisena, mutta tämä tuli aivan puskista...

Samassa aloimme saapua perille, kun huomasin Esterin tulevan ruokalasta päin. Meinasin tervehtiä häntä mutta lopulta suustani ei tullutkaan mitään, kun hän oli jo ehtinyt aika pitkälle. 'Noh, ehkä saan mahdollisuuden puhua hänellekin myöhemmin tänään...' mietin mielessäni.
Näin myös Greyn samalla matkalla. "Huomenta," nyökkäsin häneen päin ja astelin sisään ruokalaan. Kävelin linjastolle ja aloin laittaa leipää lautaselle. Poimin samalla pari omenaa, toisen Torille ja toisen itselleni. Kaadoin hänelle lasillisen vettä ja ohjastin hänet istumaan yhteen pöydistä.
"Niin... Mitä meinasitkaan kertoa minulle?" kysäisin samalla kun laitoin tarjottimen hänen eteensä ja istuin häntä vastapäätä.

[Wind]

Grey Rivaille

Grey saapui myöhemmin kuin yleensä ruokalaan. Häntä oli viivyttänyt ajatusten täytteinen hidas kävely ja etuhiuksien uudelleen kiinni laittaminen, joka tietenkin oli turhaa niiden ollessa lyhyemmät kuin muu osa hiuksista. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen etsien vapaita paikkoja ennen kuin tervehti keittiöväkeä ja meni ottamaan aamupalaa. Hän kasasi lautaselleen pari leipää, kuppiin kahvia muutamalla sokeripalalla ja pienen kasan sitruunakeksejä kahvin kanssa syötäväksi.

Grey kääntyi kohti pöytiä ja käveli kohti täysin tyhjää pöytää. Hän istui alas syömään ja alkoi tarkkailla muita ruokalassa olevia niinkuin lähes joka kerta. Se oli osa hänen rutiiniaan.