Ei verta väkevämpää

[Benkku]

Zach Hayes

"Odota." kuulin miehen nousevan ylös, pari pientä askelta ja pian tunsin nuo sirot kädet paitani niskakauluksessa, sekä Greyn otsan painautuvan yläselkääni vasten. Yllätyin enkä tiennyt mitä ajatella. Tällainen käytös Greyltä oli aika harvinaista... mitä olin nyt tätä bongaillut aina salaa ruokalassa tai ohimennen. Niin suloista.

"Kuule... Jos lopetan lääkkeen pyytämisen..." Greyn ote paidastani tiukkeni selvästi, "... Auttaisitko minua?" Käännyin hitaasti ympäri. "Tietenkin." sanoin pienen hymyn levitessä kasvoilleni ja vedin hänet rintaani vasten. "Sinulla ei ole mitään pelättävää. Olen tässä. Et ole yksin," kuiskasin hellästi hänen korvaansa.

//*incoherent screech* ... ... ... I live for this shiP

[Wind]

Grey Rivaille

Grey tunsi Zachin alkavan kääntyä ympäri, joten hän päästi paidasta irti ja nosti päänsä. Hän näki hymyn nousevan tämän kasvoille suostuessaan auttamaan häntä. Noin vain ilman minkäänlaisia kysymyksiä? Yhtäkkiä hän huomasikin hengittäneensä äänekkäästi ja nopeasti sisäänpäin ja olevansa syleilyssä. Hyvä että hän edes ehti nostaa leukaansa ylöspäin. Hänen kasvonsa olisivat muuten peittyneet otsaa lukuunottamatta olkapäähän.

"Sinulla ei ole mitään pelättävää. Olen tässä. Et ole yksin," Grey kuuli miehen kuiskaavan korvaansa. Hän toivoi tosiaan, että hänellä ei olisi mitään pelättävää. Se vain tuntui niin mahdottomalta asialta. Entä jos hän satuttaisi Zachia? Tai muita ympärillään olevia, puhumattakaan pulssin tekemästä vahingosta?

Grey tajusi pitävänsä käsiään vielä sivuillaan. Eikö halaukseen kuulunutkin halata takaisin? Hän taisi halata viimeksi siskoaan juuri ennen kuin hänet haettiin laitokseen... Eli yli viisi vuotta sitten. Hän nosti käsiään epäröiden, pysäyttäen ne kerran ja kietoi ne kevyesti Zachin ympärille kylkiluiden alta. Hetken päästä hän kuitenkin nosti käsiään ja halasi tiukemmin laittaen pään paremmin olkapäätä vasten. Hän oli kokonaan unohtanut, miltä halaaminen tuntui. Silti hän tunsi raskaampaa surua kuin vähän aikaa sitten.

[Raion]

Tori Razton

Raine alkoi minulle ripittämään kuinka vaaralinen veitsi olisi voinut olla, mutta hänen äänen sävyssä kuulu että hän on huolisaan oikeasti eikä vaan esitä olevanssa. kun hän laitoi haavan pääleni jotain niin sekin tuntui enemmän välitämiseltä kuin pakonomaiselta toiminalta! Toisaalta kai se kuuluu vartijan työhön olla huolisaan? Kuka tietää kuin työtätekevä itse.

"No jos en voi itse leikata hiuksiani niin leikaa sinä sitten vai onko teile vartijoilla sääntö joka kieltää tämä?" Ajatelin vain että kai vartiolla joku sääntö olla että he eivät saa koskea kuin vaaratilanteen tullen vaikka varmaan halinalle ei tätä sääntöä totelle. "Raine? kuinka paljon sinä välitätä täällä olevistä erottuvista kun haluat paeta heidän kanssaan?" päästin pahan aivopierun ajatusten ohellella. 'ei olisi pitänyt kysyä' pienessä mielessä ajatelin näin.

[Benkku]

Raine Malcalm

"No jos en voi itse leikata hiuksiani niin leikaa sinä sitten vai onko teile vartijoilla sääntö joka kieltää tämä?" Nousin hitaasti seisomaan ja istuin Torin viereen, "Ei meillä mitään sellaista ole," sanoin väliin.
"Raine? kuinka paljon sinä välität täällä olevistä erottuvista kun haluat paeta heidän kanssaan?"
Mietin miten muotoilisin syyni hänelle. "..Minun oli tarkoitus karata vain niiden kanssa jotka ovat läheisiä minulle, mutta... tajusin ettei se olisi sopivaa. Kaikkien haaveet valuivat viemäriin kun heidät tuotiin tänne. Halusin jotenkin tuoda ne takaisin."

Zach Hayes

Pian tunsin Greyn kädet selälläni, samalla tämän pään painuvan olkapäätäni vasten. Suljin silmäni ja tiukensin hieman otetta. En vain voinut kuvitella miten peloissaan mies oli ollut kaiken tämän aikaa. Ja tutkijat vielä antoivat sen tapahtua.. Jotenkin niin raivostuttavaa. Vedin itseni vastahakoisesti halauksesta poispäin.
"Tule, mennään puhumaan niistä lääkkeistä tutkijoille," sanoin silittäen pienesti Greyn päätä toisella kädelläni edelleen hymyillen. "Vai... Pystytkö kävelemään?" sanoin huolestuneen ilmeen noustessa kasvoilleni.

[JokuHullu]

Hanzel Calloway

Hanzel oli jäänyt toiseen tutkimushuoneeseen tutkiskelemaan Torille tehtyjen testien tuloksia. Ne olivat pysyneet tasaisina pitkän aikaa. Ei kehitystä, mutaatioita, eikä myöskään heikentymistä. Voimien sinetöimistä ei tarvita, mutta lääkitystä ei voi silti kokonaan lopettaa. Ties vaikka se aiheuttaisi erotuvan sekoamisen ja kuolonuhreja. Nykyisinhän lääkeeseen sekoitetaan pieniä määriä rauhoittavaa ainetta pitämään tutkittavat kurissa, sekä ylenmääräisen väkivallan ja konfliktien välttämiseksi.
Kuitenkin vaikka Torin kyvyt olivat pysyneet samoina, Hanzel oli pistänyt merkille tytön olleen poissaoleva ja hieman hermostunut. Jotain oli täytynyt tapahtua, sillä yleensä Tori oli iloinen ja positiivinen.
Ehkä se on jotain ohimenevää, Hanzel mietti itsekseen järjestäessään paperit takaisin kansioon ja kansion pöydän laatikkoon.

//Juuh, minäkin näyttäydyn välillä :P

[Raion]

//Jee Päätutkija iskee!!

Tori Razton

Raine ehti sanoa kysymykseni väliin että ei heillä ole sellaista. Pienen hiljausuuden jälkeen Raine vastasi kysymykseeni "..Minun oli tarkoitus karata vain niiden kanssa jotka ovat läheisiä minulle, mutta... tajusin ettei se olisi sopivaa. Kaikkien haaveet valuivat viemäriin kun heidät tuotiin tänne. Halusin jotenkin tuoda ne takaisin." Jotenkin hänen sanansa kosketti että lämmiti mieltäni, jotenkin hän on hellyytävä kun hän sanoi noin vaikka se operaati tulee olemaan raskas Rainelle "On ihana kuula sinulta tuolaista kun nykyään ihmiset ajatelevat omia etuaan ja kiireitään eikä sen takia osaa autaa muita. Olen tuntenut monta ihmistä joilla itsekyys on veinyt voiton eikä sen koomin minua ei olla edes autettu" Nousin seisomaan ja lähdin kävelemään pienen ikkunan luokse mukamasti katsomaan sitä "Vaikka ehkä teetkin palkasta niin sinusta aistii että lämpö meitä kohtaan! Uskon että pystyt siihen ja kaikkille sen toivon uudesta alusta... ja ennen kaikea pois täältä." Hiljennyin kuuntelemaan sadeta joka on ilmesesti ollut satanut koko päivän samalla tunnen pari kyyneltä kasvoillani.

[Mister Ringring]

Adonis Gatekeeper asteli laitoksen siistejä käytäviä raskain askelin, hyräillen hiljaa.
Hän oli huolestunut uuden tulokkaan hyvinvoinnista vaikkei ehkä siltä näyttänytkään, kukaan kun ei ollut hänen nähneen huoneestaan poistuvan. Kuulemma heti saavuttuaan sinne lukittautunut, syystä tai toisesta.
Hän ei aikonut asiaa sen kummemmin selvitellä ellei tilanne sitä vaatisi, hän vain halusi varmistaa että tulokas, Bonvilio oli hänen nimekseen sanottu, olisi kunnossa.
Pysähtyen valkoisen oven eteen, hänen laskujensa mukaan sen oikean, Adonis kohotti kätensä ja koputti sen karmiin varovasti.
" Bonvilio? "

[Hiromi]

//Wow peittomies on laifu ja waifu. Also pahoittelen epäaktiivisuuttani ja lyhyttä roolia (taas kerran). Pls tulkaa nykiin korvasta, jos pitäis roolata :'D


BONVILIO "BOV" CRÉSIE havahtui sänkynsä päältä. Useita tunteja sitten hän oli letittänyt hiuksiaan ja löysi nyt itsensä vällyjen välistä. Oliko hän kenties nukahtanut kesken operaation? Olipa tapahtunut sitten mitä hyvänsä, ei nuori mies ehtinyt ajatella sivuseikkoja, kun hänen sellinsä oveen koputettiin ja hän kuuli jonkun kutsuvan häntä nimeltä. Mitä ne nyt haluaisivat? Lisää lääkkeitä? Joitain kysymyksiä? Kenties ruoka-aika? Tai mikä pahinta: ehkäpä kokeita? Jotakin kidutusta, missä hänet pakotettaisiin muuttumaan siiliksi, revittäisiin ja heiteltäisiin, ehkäpä työnnettäisiin samalla suoneen ties mitä? Pelkkä ajatus puistatti Bonviliota niin, ettei mies edes huomannut, kun hänen silmäkulmiaan taas kuumotteli ja lämpimät kyyneleet koristivat poskia. "N-niin?" Sai mies kysytyksi hiljaa, epävarmalla äänellä. Hän vihasi, pelkäsi ja ennen kaikkea inhosi tätä paikkaa.

[Wind]

Grey Rivaille

Astuessaan pois halauksesta Grey laittoi haavoittuneen kätensä, josta jäisi vain pieni arpi toisten arpien joukkoon, toisen käsivarren kyynärtaipeeseen. Hän kuuli, miten Zach kehotti häntä tulemaan puhumaan lääkkeistä tutkijoille, mutta hänen silmänsä iskostuivat päätään lähenevään käteen. Hän käänsi päätään hartiat hieman jännittyneinä ja pisti silmänsä kiinni. Huomatessaan, että asia ei ollut sellainen kuin hän oli odottanut, hän avasi silmänsä ja rentoutui.

Grey joutui heti katumapäälle reaktiostaan. Koko tänä aikana Zach oli näyttänyt huolta tuo nätti hymy kasvoillaan. Hän katsoi tätä takaisin silmiin lempeällä ilmeellä, jota lähemmäksi hymyä hän ei päässyt.

"Vai... Pystytkö kävelemään?" Zach kysyi, johon Grey vastasi nyökkäyksellä. Hän lähti melkein saman tien käytävälle parin harha-askeleen saattelemana.

[Benkku]

Raine Malcalm

"On ihana kuula sinulta tuolaista kun nykyään ihmiset ajatelevat omia etuaan ja kiireitään eikä sen takia osaa autaa muita. Olen tuntenut monta ihmistä joilla itsekyys on veinyt voiton eikä sen koomin minua ei olla edes autettu" kuuntelin hiljaa tuijottaen Torin selkää. "Vaikka ehkä teetkin palkasta niin sinusta aistii että lämpö meitä kohtaan! Uskon että pystyt siihen ja kaikille sen toivon uudesta alusta... ja ennen kaikea pois täältä."
"Vai niin..." sanoin katsoen lattiaan pieni hymy hiipien huulilleni. Milloinkohan viimeksi olin kuullut jonkun sanovan noin minusta...? Hmph, hyvä kysymys...
"No, mutta. Mitä haluat nyt tehdä? Haluatko käydä iltapalalla?" kysyin vilkaisten tyttöön.

Zach Hayes

Ensimmäistä kertaa näin Greyn lempeän ilmeen. Yli kahden vuoden odotukset olivat todellakin sen arvoista. Grey nyökkäsi kysymykseeni ja singahti heti liikkeelle. "Woah, ollaanpas sitä innokkaita," naurahdin ottaen suuria askeleita niin että pienentäisin mahdollisimman paljon välimatkaa.
"...mutta se on hyvä. Olen iloinen että haluat muuttua." sanoin virnistiäen hartaasti, samalla jatkaen matkaa Greyn rinnalla.

//kakka roolaus mutta niinhän mulla yleensäkin joten Ainiin ja tosiaan pahoittelut viiveestä ;-;

[Raion]

Tori Razton

Hiljaisuuden tullessa kuulin Raineen kysyvän "No, mutta. Mitä haluat nyt tehdä? Haluatko käydä iltapalalla?" käänyin ääntä kohti, mietin samalla että pitäisikö minun mennä syömään vai jäädä huoneeseeni? "Ei minulla ole viellä nälkäkään kun kokeiden jälkeen minulta lähtee ruoka halu helposti. Mutta nämä hiukset pitäisi leikata niin sitten voin mietiä." heilutelin hiuksiani hymy kasvoilla. hiukseni ovat kuulemma hirveän pitäkät ja se tuntuu siltä, koska ne aina jää johonkin väliin. Plus on varmaan kiva ehostaa ulkonäköään vaikka ei näekään sitä.

[Wind]

Grey Rivaille

"Woah, ollaanpas sitä innokkaita... Mutta se on hyvä. Olen iloinen että haluat muuttua," Zach sanoi harppoen hänet kiinni. Grey oli kiitollinen, ettei tämä maininnut hänen reaktiostaan mitään. "En ole niin innokas..." hän sanoi nostaen paitansa kaulusta hieman ylemmäs, ettei ohimenevät ihmiset nähneet hänen kurjannäköisiä kasvojaan niin hyvin.

Loppumatka portaita kohti Grey hidasti vauhtiaan ja katsoi käsiään. Pitäisikö hänen ruveta käyttämään käsineitä? Se estäisi kyvyn käytön vahingossa käsien kautta, muttei auttaisi, jos joku koskettaisi hänen kasvojaan. "Minä... Satutin ihmisiä, tiedätkös?" hän kysyi ja jatkoi mutisten: "Olen vain eläin..." Hän horjahti pahasti ja laskeutui seinää pitkin lattialle istumaan portaiden viereen.

[Mister Ringring]

Adonis Gatekeeper huokaisi helpotuksesta kuullessaan nuoren miehen heikon äänen vastaavan oven toiselta puolelta.
Hän itse ei ääntään tosin säästellyt, vaikkei suoranaisesti huutanutkaan puhuessaan toistamiseen.
" Onko kaikki hyvin? Kuulin ettet ole lähtenyt huoneestasi edes syömään. "
Mies tiedusteli huolestuneella äänensävyllä vaihtaessaan painoaan jalalta toiselle.


//kärsin varmaan yhtä paljon ku te tän lyhyyden takia.

[Benkku]

Raine Malclam

"Ei minulla ole viellä nälkäkään kun kokeiden jälkeen minulta lähtee ruoka halu helposti. Mutta nämä hiukset pitäisi leikata niin sitten voin mietiä." Tori sanoi heilutellen pitkiä sinisiä hiuksiaan hymy naamalla. "Hmm. Haluatko että autan? Vai olenko liian epäammatillinen siihen hommaan?" vitsailin nojaten kämmeneeni.

Zach Hayes

"En ole niin innokas..." kuulin miehen mutisevan ja piilottaen hänen kasvonsa. Kasvoista puheen ollen, kun yritin ottaa parempaa vilkaisua huomasin miten surkealta hän todellisuudessa näytti. Portaikon läheisyydessä Grey alkoi hidastamaan tahtia ja tuijottamaan käsiään. "Minä... Satutin ihmisiä, tiedätkös?" hän kysyi, "Olen vain eläin..."
"Hei..." pysähdyin ja istuuduin hänen viereensä. "En tiedä koko tarinaa, mutta tuo ei ole totta. Olet ihminen joilla on tunteita. Sen takia käytit enemmän lääkkeitä. Koska et halunnut satuttaa ketään," sanoin laskien käteni hänen kätensä päälle, hieroen sitä rauhoittavasti. Hymy oli poikennut kasvoilta ja olin taas vakava. Mielenkiintoista miten vain tämä mies saa sen minussa aikaan.

//Caaaan you feel the loooooooove toniiiight... xD

[Raion]

Tori Razton

"Hmm. Haluatko että autan? Vai olenko liian epäammatillinen siihen hommaan?" Naurahin vähän mitä Raine sanoi, ei siinä ollu kyllä mitään hauskaa mutta en tiiä oli siinä jotakin hassua "Auta vain! Luuleko et alan arvostelemaan työjälkeä jota en voi edes nähdä" hiljenin hetkesi kun tajusin että en voi oikeesti nähä tai kokea elämän iloja ja suruja.

"Raine. Missä on veitsi? Koska sillä voisit leikata nämä" samalan heilutan hiuksiani johonki päin huonetta. "Toivotavasti se on terävä tähän hommaan" Ajatelin ääneen jotta pääsisin tilateesta pois, alkoi vähän ahdistaa Raine läsnä olo. Jalakin alkoi tärisemään ja rintaan tuli lämmin olo. MIstä tämä johtuu?