"Odota." kuulin miehen nousevan ylös, pari pientä askelta ja pian tunsin nuo sirot kädet paitani niskakauluksessa, sekä Greyn otsan painautuvan yläselkääni vasten. Yllätyin enkä tiennyt mitä ajatella. Tällainen käytös Greyltä oli aika harvinaista... mitä olin nyt tätä bongaillut aina salaa ruokalassa tai ohimennen. Niin suloista.
"Kuule... Jos lopetan lääkkeen pyytämisen..." Greyn ote paidastani tiukkeni selvästi, "... Auttaisitko minua?" Käännyin hitaasti ympäri. "Tietenkin." sanoin pienen hymyn levitessä kasvoilleni ja vedin hänet rintaani vasten. "Sinulla ei ole mitään pelättävää. Olen tässä. Et ole yksin," kuiskasin hellästi hänen korvaansa.
//*incoherent screech* ... ... ... I live for this shiP