Ei verta väkevämpää

[Raion]

Tori Razton

Juoksin käytävässä tiedostamatta minne olin matkalla. Onhan se pelottava juosta tutussa paikassa jos ei tiedä missä on?

Hourailesani hetken aikaan aloin tuntemaan voimien palautuvan 'Mitä ihmettä? Eikö lääkkeet toimi vai onko minussa vikaa?'Hämmenyksen keskellä kuulin puheen sorinaa "Taidan olla ehkä portaitten lähellä?!"

[Wind]

Eleanora "Nora" Darrow

Noran lihaksia särki. Hän oli tehnyt lihasliikkeitä niin monta kunnes ruumiinsa ei enää pystynyt tekemään enempää ja pari siihen päälle. Hän istui vähän aikaa polviensa päällä huoneensa lattialla kunnes paikkoja ei enää pakottanut niin pahasti. Hänen pitäisi vielä juosta, joten hän vielä ennen huoneestaan lähtemistä venytteli kevyesti, astui huoneestaan ulos ja rupesi juoksemaan.

Nora juoksi yleensä niillä käytävillä, joissa hän tiesi olevan vähän tai ei ollenkaan muita. Muutama niistä oli kolmannessa kerroksessa. Hänen epäonnekseen juuri sillä käytävällä, jonka hän ajatteli käyttävän ja olevan tyhjillään, näytti olevan neljän hengen tungos. Hän ei halunnut puhua eikä lopettaa juoksemista, joten reaktiona hänellä oli luoda käytävälle kunnon tuulenmyräkkä, joka pystyi heittämään varautumattomat lattialle ja kevyemmät kaaressa kauemmas. Tämän jälkeen hän koetti mahdollisimman nopeasti päästä joukon ohi.

Grey Rivaille

Grey kuuli juoksuaskelia käytävän toisesta päästä. Ennen kuin hän ehti kääntyä katsomaan juoksiaa, yllättävän voimakas tuulenpuuska otti häneltä jalat alta ja lennätti hänet pikkumatkan päähän kyljelleen. Hän oli nyt aivan pökerryksissä. Mikä hurrikaani voisi muodostua jonkin rakennuksen sisällä?

//Sisääntulo Noralla mitä näyttävin :D

[Raion]

Lacey Deponion

Istuin oman huoneen työpöydän ääressä katsellessa sateisin illan maisemia pyöritellen korttiani levottomasti. Olen ollut täällä työharjoittelussa jo kolme viikkoa enkä tiedä olenko kotiutunut kunnolla tänne, pitäisi vuosi olla täällä ainakin saan palkkaa jonkinverran täältä mutta en niin paljoo kuin vakituiset. Tämä työ kyllä kiinnostaa ja opin tästä paljon mutta joku tässä mättää, vaikka täällä on hyviä työntekijä etuja.

Jonkin aikaa miettiessäni vikoja niin aloin miettiä jaksamistani. Miten jaksan olla näitten ihmisten kanssa tekemissä! Kun täällä on outoa porukkaa, kuten se eräs sokea erottuva joka tarvii aina apua kaikkeen. hirveää roolia vetää koko ajan ja ihan kuin se eläis jossain draamasarjassa? tajuttoman rasittavaa! Muista en ees jaksa puhua kun nekin on jostain huonosta draamasarjasta!

Päätin lähteä huoneesta kävelemään ruokalaa kohti jos sieltä löytyisi jotain jännää katsottavaa, Vaikka matka on pitkä ja kivinen minun fyysiselle ja psyykiselle olemukselle.

[Benkku]

Raine Malcam

Etenin vielä käytävää pitkin... Miten laitoksessa voikin olla näin pitkät käytävät? Yläpuolelta kuului melua, mitäköhän sielläkin nyt oikein tapahtuu?

Zach Hayes

Seuraan tupsahti yllättäen myös toinen selvästi isokokoinen erottuva joka varasti tutkijalta pusun ja alkoi sitten höpisemään omituisia. Hymyilin pienesti, tämä koko tilanne oli jotenkin vain niin huvittava minulle. No, ainakin kunnes yllättäen voimakas tuulenpuuska yltyi ympärillemme ja sai minut kompastelemaan taaksepäin, mutta myös heitti Greyn kyljelleen. "Grey!" kiiruhdin hänen vierelleen ja varmistin että hän oli kunnossa. Käännyin katsomaan käytävän molempiin päihin etsien tekijää, "Mitä helvettiä? Vähän käytöstapoja hei!" lohkaisin tuohtuneena ja katsahdin taas Greyhyn päin "Oletko kunnossa? Etkai lyönyt päätäsi?"

[Lisanna]

Augustin "Aukusti" Stern

Yllätettyään kaksikon suutelemasta käytävällä hän sai vihdoin kuulla mitä asiaa Zachilla oli. Ennen kuin ehti täysin miettiä mitä vastaisi hän näki ylhäältä päin lähestyvät kasvot ja sillä sekunilla tunsi myös tuon henkilön huulet omilla huulillaan. Asiat tapahtuivat liian lyhyellä aikavälillä ja Augustinin mieli tyhjeni täysin. Hän kykeni vain tuijottamaan suutelijaansa eikä kuullut mitään mitä erottuva Adonis Gatekeeperiksi tunnistamansa henkilö yritti sanoa hänelle. Mieli tyhjänä hän tuskin edes huomasi että käytävälle muodostui kova tuulenpuuska ja joukon ohitse viiletti joku tai jokin. Tuulenpuuska oli tarpeeksi voimakas saadakseen hänet horjahtamaan. Horjahtaminen selvensi Augustinin mieltä sen verran, että hän kykeni pakenemaan omaan huoneensa ja lukitsemaan sen oven. Hän juoksi työpyötänsä ääreen ja kaivoi sen laatikosta askin, jossa oli hänen itse käärimiään sätkiä. Vapisevin sormin hän sytytti yhden ja jo ensimmäinen sisäänhengitys rauhoitti häntä. Juuri nyt hän halusi pysyä lukittautuneena huoneeseensa ikuisesti.


// Njooh, jos tästä tulee ongelmia sääntöjen suhteen niin voidaan kaikki yhteisesti sopia että Aukusti polttaa ihan tavallista tupakkaa eikä mitään muita aineita.

[Mister Ringring]

Adonis ’Rum’ Gatekeeper horjahti yllättävän tuulenpuuskan voimasta, muttei kaatunut toisin kuin joukon nuorin yksilö, joka lensi komeassa kaaressa lattialle.
Pojan... poikaystävä? Näin hän kehtasi olettaa, syöksyi heti kumppaninsa avuksi, jotakin raivoten.
Tietenkin, ei tuulenpuuskia syntynyt rakennuksissa ihan itsestään.
Ikävä kyllä syyllinen jo viiletti kauemmas pitkin käytävää, eikä Adoniksella ollut aikaa lähteä sitäkin tilannetta setvimään. Hänellä oli kadonnut erottuva, rikkinäinen ovi ja kuollut siili jo käsissään. Jotkin kirjaimellisemmin kuin toiset.
Nenäänsä ärtyneesti nyrpistäen Adonis kääntyi Aukustin puoleen, vain huomatakseen tuon kadonneen paikalta. Kaikesta päätellen huoneeseensa.
Epämukava paino laskeutui hänen vatsaansa. Oliko hän tehnyt jotakin väärin? Jos totta puhuttaisiin, se ei häntä yllättäisi.
Päätään ravistaen hän käänsi katseensa kahteen muuhun, vääntäen kasvoilleen kankean hymyn.
” Kaikki hyvi? ”

[Wind]

Grey Rivaille

Grey nousi hitaasti polvilleen. Hänen lentonsa ei ollut yllättävä, häntähän on ollut kovinkin huipannut. Hänen päätänsä särki yllättävän paljon, mutta omasta mielestään hän ei ollut lyönyt päätään mihinkään. Silti kaikki tuntui olevan jotenkin sekavaa. Hän kuuli jonkun manaavan jotakuta ja kysyvän, onko hän ok sekä toinenkin ääni kuului kysyvän aikalailla samaa asiaa. Kuitenkin nuo äänet kuuluivat kauempaa mitä hänen järkensä mukaan piti.

"Kaikki... OK. Kait," Grey sanoi. Hän katsahti Augustinia päin, ainakin sinne, missä tämä äsken oli seissyt. Noh, sinne taisi mennä toiveet lääkkeen lopettamisesta. Loppujen lopuksi hän oli todella helpottunut koko asiasta. Hän yritti nousta seisomaan, mutta hän kompuroi aluksi pahasti meinaten kaatua ennen kuin otti seinästä tukea. "Silti OK..."

Eleanora "Nora" Darrow

Nora pääsi helposti ohi porukasta. Hän oli olettanut jonkun heistä pysäyttävän hänet. Hyvä olla väärässä. Hän jatkoi juoksuaan portaita alas, mutta törmäsi aika rajusti johonkuhun. Miksi nyt piti olla niin monta ihmistä yleensä tyhjillä käytävillä?

[Raion]

Tori Razton
Jäin seisomaan paikoillenin pelon valassa. Olin uteliassa kaikille tapahtuneelle mutta alkoi ahdistamaan voimien palautuminen ja ihmisten äänet ylhäällä. Olen kieltämättä pelännyt muita ihmisiä koko elämän ajan vaikka uskonkin asiohin että minulle haluttaan hyvää, ne ovat kyllä koitaneet ikäviin asioihin. "Tosiaan ihmistä pelkään ja typerän sydämmen ongelmat".

Lacey Deponion
'Täällä suunnistaminen on kyllä yksi iso työmaa' Eksyin heti toisen nurkan kohdalla eikän edes ollut hirveen kaukana huoneestani. Olin jo itsevarmana kävelemässä kohti ruokalaa näytäen että uusi johtajanen on saapunut..tai harjoitelia....miten se nyt kukin ottaa.

Seinien tuijotaminen varmaan näytää järkevältä ajan viihteltä, mutta jokin niissä sai minut menneseen aikaan. Ihan kuin se olisi iskunnyt kasvoihin kovaa ja varmaan sitä olikin kun lensin kunnolla maahan. Tajutessani maassa makoilessani että joku törmäsi minuun. "Mitä tätä paikkaa vaivaa kun ei edes seinää saa katsoo rauhassa ja kaadettaan heti!!"

[Benkku]

Raine Malcalm

Aloin lähestyä portaikkoa kun huomasin siluetin. Meinasin ilmoittaa tulostani mutta aiemman perusteella päätin toisin. "Tosiaan ihmistä pelkään ja typerän sydämmen ongelmat" Kumarruin halaamaan tyttöä takaapäin niin, että huuleni olivat aivan hänen oikean korvansa vieressä. Pystyin heti kertomaan että jokin ei ollut kunnossa. "Toivottavasti et pelkää minua..."

Zach Hayes

"Kaikki... OK. Kait." Grey vastasi minulle ja köriläälle. En luottanut hänen sanaansa. Käännyin katsomaan tutkijaa - tai siis, sitä paikkaa missä tutkija äsken seisoi. Sen sijaan olimme kolmestaan keskellä käytävää. Grey kompuroi ja otti seinästä tukea, hän yritti vakuutella olevansa kunnossa. Hiljalleen epämiellyttävä haju tunkesi käytävälle enkä halunnut enää jäädä vain paikoilleni. "Älä viitsi. Huomaa helposti että et pysy omin avuin pystyssä," menin hänen vierelleen niin, että hän pystyisi ottamaan minusta tukea jos siltä tuntuisi "Hei, lykätään sitä lääkitysasiaa myöhemmäksi. Ehkä olisi parempi että menet nyt lepäämään.... mutta en kyllä uskalla jättää sinua ihan itseksesikään." sanoin miettien vakavissani asiaa.

[Wind]

Grey Rivaille

Grey tiesi sen olleen typerää ja erittäin läpinäkyvää vakuuttaessaan olevansa kunnossa. Hän ei vaan halunnut muiden olevan huolissaan hänestä. Zach tuli hänen vierelleen ja ehdotti lääkitysasian siirtämistä ja lepäämistä. Ainakin lepääminen kuulosti erittäin hyvältä.

"Mutta en kyllä uskalla jättää sinua ihan itseksesikään" mies vielä lisäsi. "Huolehdit liikoja. Ei sinun tarvi pysyä seurassani," Grey sanoi. Hän ei tiennyt oliko hän oikeassa mielentilassa olla Zachin kanssa kahden, huomioon ottaen sen kun vastasi suudelmaan mihin hän ei normaalisti olisi vastannut. Kiitokseksi hän kumarsi pienesti Adonikselle, jonka jälkeen hän hän otti askeleen alas portaita mukavasti horjahtaen. Hän otti vaistomaisesti takanaan olevan Zachin vatsan kohdan paidasta kiinni saadakseen tukea. Häneltä ei jäänyt tuntematta miehen absit. Hän kiristi otettaan toivoen, että kaiken sanomisensa ja ajatustensa jälkeen mies silti olisi hänen seurassaan.

Eleanora "Nora" Darrow

Nora oli törmännyt johonkuhun niin kovaa, että oli kaatanut tämän, mutta oli itse kyllä pysynyt pystyssä. Kerran kun oli joutunut pysähtymään hän tuimalla ilmeellä katsoi kunnolla kaatamaansa henkilöä, joka nyt manasi kunnolla. Vaikka tämän tukijalka ja silmälappu olisivat jääneet helposti mieleen, hän ei tunnistanut tai ainakaan muistanut tätä. Ei hän kuitenkaan hirveästi ollut ihmisten kanssa tekemisissä, varsinkaan vihamielisessä ympäristössä, joksi hän laitoksen koki.

Nora huokaisi hiljaa. Manaamisen perusteella hän jaksoi arvella naisen olevan elämäänsä kyllästynyt niinkuin pieni osa hänen armeijatovereistaan. Hän ojensi vasemman kätensä naista kohti. Oli vain parempi auttaa tämä ylös pikimmiten ja vain kävellä pois kerran kun käytävillä tuntui olevan liikaa ihmisiä.